Viimeinen aamu kohteessa

Kirjoittanut Antti.

Tämä reissu alkaa olla paketissa ja ennen kuin aloitin kirjoittamaan tätä, piti selata läpi 10 päivän takaiset kuvat ja palautella mieliin, mitä päivien aikana oli tapahtunut. Selkeä tavoite oli Mont Blancin huiputtaminen, mutta mukaan mahtui paljon muutakin. Monta kokemusta ja mielipidettä rikkaampana olen lähdössä kotia kohti. Tämän ryhmän jäsenenä on ollut ilo olla.

Sitten se Mont Blanc. En tiedä vielä, jäikö niin paljon harmittamaan, että tulen joskus uudelleen yrittämään. Nyt kun olen käynyt täällä, nähnyt paikan, reitin ynnä muut huiputtamiseen liittyvät seikat, niin pidän kyllä aietta mahdollisena. Tällä kertaa jätin leikin kesken suht aikaisessa vaiheessa.

Valmistelut olivat sujuneet huiputusta varten hyvin. Jalat (reidet) eivät olleet parhaimmassa kunnossa kaksi päivää aiemmin tehdyn trekkailun jäljiltä, mutta en uskonut sen vaikuttavan. Olin tyytyväinen, että leikattu polveni ei vaivannut yhtään, vielä. Aamulla 07.24 junan kyytiin ja kohti tavoitetta.

Hieman ennen yhtätoista saavuimme Nid D´aiglen asemalle (2380m). Reput selkään ja rinteeseen. Keli oli loistava, aivan toisenlainen, kuin kaksi päivää aiemmin. Alku lähti hyvin liikkeelle ja letkassa oli hyvä edetä. Reilun tunnin jälkeen en ollut sitten enää tyytyväinen. Kun Gouterin rinne tuli näkyviin, iski itseeni epävarmuus. Yhdistelin mielessäni asioita ja oma riskimittarini nousi piirun verran punaiselle. Sen lisäksi molemmat polveni antoivat "signaaleja". Siinä vaiheessa tiesin varmaksi, että huipulle en tällä reissulla pääse. Edessä olisi ollut vielä kuusi tuntia kipuamista, yö Gouterin majalla, viisi tuntia kiipeämistä lisää ja kymmenen tuntia alaspäin. Päätös kypsyi puolen tunnin sisällä ja kun pidimme ensimmäisen tauon, ilmoitin ryhmälle, että käännyn takaisin. Olisin ehkä selviytynyt Gouterin rinteen ylös, mutta siihen se olisi tällä kertaa jäänyt. En halunnut kuitenkaan enää riskeerata mitään, en itseäni, enkä ryhmää. Tiesin tehneeni oikean ratkaisun ja vaikka harmitti, en sitä kadu. Ryhmä jatkoi matkaa ja minun kohdalla matka päättyi 2800 metriin.

Mutta kuten sanoin, hieman toisella tapaa suunniteltuna se voisi olla mahdollista. Palaudutaan ja pohdiskellaan ensin tätä reissua, katsotaan sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nyt on aika laittaa tavarat pakettiin ja painua kotiin. Perhettä on meinaan vähän ikävä.

ps. 24 tuntia edellisestä, eli kotimatka takana. Nyt kun on vuorokauden asiaa pyöritellyt, niin olen itsestäni aika tyytyväinen. Vuosi meni valmistautumiseen ja näkyviä tuloksia saavutettiin. Tällä kertaa huippu jäi saavuttamatta, mutta menköön tämäkin reissu vaikka valmistautumisen piikkiin. Voisiko todeta: Ensimmäinen erä, Mont Blanc – Astrén 1-0.

AnttiGouter