Lähtö lähenee

Kirjoittanut Antti.

Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt jo 4 kuukautta ja lähtöön on aika vähän vuorokausia jäljellä. Kahden kuukauden päästä punnitaan onko viimeisen vuoden aikana tehty tarpeeksi töitä kunnon kohentamisen eteen. Paino on sitkeäsi jämähtänyt hieman päälle 90 kilon, mutta vielä on riittävästi aikaa luvatun kokonaispainon saavuttamiseksi. Toisaalta ei se kokonaispaino aina kerro kaikkea. Alkuvuoden kehonmittauksissa huomasin, että puhdasta rasvaa oli palanut 5 kiloa ja lihakset olivat jopa hieman kasvaneet, mikä tosin tässä vaiheessa ei ole tavoitteena. Lihakset kun kuluttavat kallisarvoista happea tuolla korkeuksissa.

Olhavan leirin jälkeen olen pitänyt kirjaa harjoittelusta ja 17.3 – 14.7 (119 päivää) yhteenveto näyttää seuraavalta. Harjoittelu tunteja on kertynyt hieman päälle 94. Em päiville laskettuna keskiarvo on n 47 minuuttia joka päivä. Matkaa jaloin tai pyörällä on kertynyt 484 kilometriä ja kaloreita on palanut yli 41 000. Harjoittelujen keskisyke on ollut 119. Tästä on hyvä jatkaa vielä pari kuukautta.

Mitä lähemmäs lähtöpäivä tulee, sen enemmän retki on mielessä. Youtube on onneksi tyydyttänyt uteliaisuutta, sieltä löytyy useampikin pätkä tulevasta reitistämme. Nuo videot toimivat myös hyvänä motivaation lähteenä. Pari pätkää kun on katsonut, niin heti tekee mieli vetää lenkkarit jalkaan, tai hypätä pyörän selkään. Taidanpa lähteä tänään vielä Kalpalinnan rinteitä kiipeämään repun kanssa.

Kohta mennään eikä meinata, eli Kunnolla Huipulle.

Kalpalinna

186 päivää lähtöön

Kirjoittanut Antti.

186 päivää lähtöön

Keväinen aurinko paistaa loistavasti, eli kun yöpakkasista selvitään, niin lumien lähtö alkaa olla lähellä. Se taas tietää kevään sekä kesän saapumista ja kun päästään syksyn alkuun, niin H-hetki koittaa. Puoli vuotta ja mennään, se on kuulkaa lyhyt aika. Paljon on vielä tehtävää, mutta onko mitään tehty tähän mennessä? Edellinen päiväkirjatarina on kirjoitettu 10. joulukuuta, eli tasan kolme kuukautta sitten. Tähän väliin mahtuu n 40 treenikertaa, mukaan lukien kävelyä, hölkkää, lumikenkäkävelyä, kuntosalia, uintia, kahvakuulaa sekä omakotitaloihmisenä puitten hakkuuta sekä lumitöitä. Lasken nuo kaksi viimeistä mukaan harjoituksiin, koska ne tehdään niin kuin normaalitreenit. Sykettä nostaen ja hikoillen. Sitten se paino. Syyskuussa 2012 lupasin lehden palstoilla, että 90 (tai vähemmän) on taulussa, kun lähtö koittaa. Tiukan ja lyhyen dieetin, sekä muutaman vatsataudin avustamana lukema tänä aamuna oli 95,6, eli oikeaan suuntaa ollaan menossa. Reilu 14 kiloa on sulanut pois siitä, kun projekti n 9 kk sitten alkoi. Matkaa on silti vielä jäljellä. 

Erittäin kiinnostava Olhavan kiipeilyleiri tuli myös käytyä tässä välissä. Retkikunnan omassa päiväkirjaosiossa Ilari siitä jo kertookin ja itselläni ei kyllä ole yhtään huonoa sanaa sanottavana tuosta viikonlopusta. Asiat sujuivat kaikin puolin mainiosta ja siinä rastien ohessa tuli tehtyä sellaisia juttuja, mitä ei ennen olisi kuvitellut tekevänsä. Mutta kun asenne on kohdillaan, niin mikä tahansa voi olla mahdollista, mentiin sitten ylös tai alaspäin. Leirin kouluttajat olivat erittäin hyviä ja kyllä niitä ohjeita ja neuvoja kuuntelee mielellään kavereilta, jotka ovat käyneet esim. Mount Everestin huipulla. Näissä asioissa kun kokemus on valttia. Leiriltä sai erittäin hyvät eväät ja niiden avulla valmistaudutaan eteenpäin. 

Kaikkien oppien ja neuvojen lisäksi yksi asia jäi mieleen, kun puhuttiin turvallisuudesta. En muista kuka kouluttajista sen sanoi, mutta hän kiteytti asian näin: Tunne itsesi, tunne kaverisi, tunne ympäristö. Erittäin tärkeät seikat. Missä menee oma raja, kun oikein vedetään tilanne tiukalle. Osaako kuunnella omaa kehoaan, eli tiedostaa sen pisteen, minkä jälkeen kroppa ei kestä enää rasitusta kuin pienen hetken. Ja miten sen saman näkee kaverista… Kyllähän tähänkin erilaisia harjoitteita varmasti löytyy ja nämä ovat niitä seikkoja, mihin pitää kiinnittää huomiota. Alkuvuoden aikana olen itse kahdesti törmännyt näihin ”merkkeihin”. Toinen tahattomasti, toinen tarkoituksella. Kuinka viisasta tämä nyt sitten on, jääköön jokaisen omaan harkintaan, mutta tässä vielä lyhyesti molemmista. 

Tahaton tapahtui tuon dieettini aikana, jolloin kaloreita tuli alle 600 päivässä. Oli muistaakseni dieetin viides päivä ja olin töissä. Aamupuuro oli syöty ja lounasaika läheni. Kaupassa piti käydä asioimassa ja ajattelin, että hoidanpa nuo kauppa-asiat ensin ja syön sitten vasta päiväkeiton. Tämä oli sitten väärä ratkaisu. Kauppareissun aikana oli erittäin pienestä kiinni, ettei taju lähtenyt ja tämä johtui pelkästään siitä, etten noudattanut ruokailuaikatauluja. Luulin, että kyllähän tämä tästä menee. Nyt kyllä tiedän, miltä tuntuu, kun energia loppuu, näkökenttä kapenee ja joutuu oikeasti keskittymään, etteivät jalat lakoa alta. Kassa varmaan hieman ihmetteli, miksi asiakkaalla oli avonainen suolapussi ja vichypullo kärryissä maksamisen aikana. Tahallinen oli vatsataudin jälkeinen salitreeni. Kolmen päivän aikana ei mikään kiinteä pysynyt sisällä ja kun neljännen päivän aamuna oli hieman parempi olo, niin aamupuuron voimalla salille eteenpäin. Kovin montaa sarjaa ei tullut tehtyä, kun kroppa ilmoitti, että nyt riittää. Hetken aikaa siitä eteenpäin alkoi naama vaalentua ja samanlainen tunne hiipiä kehoon, kuin mitä oli tuolla kauppareissulla. Tällä kertaa oli onneksi tuoremehua saatavilla ja siitä saadun energia turvin suoraan syömään. 

Molemmissa tapauksissa tuntemukset olivat samanlaisia, kun energiavarastot olivat aivan tyhjät. Näin pitkälle oloa ei saisi päästää, mutta nyt ainakin tiedän, että jos tähän pisteeseen joutuu, niin askeleita rinteellä ylöspäin ei oikein voi enää ottaa. Ainakaan ilman tankkausta. Ja matka jatkuu…

 

Missä mennään ja mitä on tullut tehtyä…

Kirjoittanut Antti.

Tulevaa tavoitetta silmällä pitäen on henkilökohtainen kunnonkohotus ja painonpudotus projektini nyt suurin piirtein puolessa välissä. Olin ensimmäistä kertaa mukana retkikunnan palaverissa 31.3.2012, eli noin 37 viikkoa sitten. Vastaavasti retken alkuun on nyt hieman päälle 39 viikkoa aikaa. Paino on tippunut maaliskuusta sen 10 kiloa ja kun 20 oli tavoite, niin ollaan tässäkin puolivälissä. Mitä sitten tähän mennessä on tehty?

Olen yrittänyt pitää hieman kirjaa tähänastisesta liikkumisesta. Ruokapäiväkirja olisi varmasti myös hyvä, mutta ei kait sitä nyt kahta kirjanpitoa tarvita… Toukokuun lopulla (24.5 ja 25.5) kävin perus terveystarkastuksessa, sekä erikseen yleis- ja keuhkolääkärillä. Tuo keuhkolääkäri tuli erikseen sen vuoksi, että keuhkojen puhallusvoimakkuus oli hieman alle normiarvojen. Takaraivossa häivähti ajatus, että kariutuuko reissu johonkin keuhkojuttuun, mutta lääkäri antoi ”vapauttavan päätöksen”. Treenaa niin paljon kuin sielu sietää. Heti seuraavana päivänä (26.5) käytiinkin sitten Arin kanssa testaamassa ne karhuluolan rappuset. Kesäloma (kesäkuu) meni suunnitelmia tehdessä mutta lomien jälkeen on tehty sitten kaikkea muuta. Tarkennuksen vuoksi mainittakoon, että seuraavat treenit ovat erillisiä kertoja, ellei muuta mainita.

Heinäkuu: Kuusi kierrosta golfia / kuusi kävelylenkkiä yhteensä hieman vajaa 9 tuntia / intervalli treeniä kolme kertaa yhteensä n 2 tuntia / kolmen päivän aikana puutöitä (=kantamista) yhteensä 8 tuntia / kahvakuulatreeni 4 eri kertaa / kaikkineen 22 treenikertaa.

Elokuu: Viisi kierrosta golfia / viisi tunnin mittaista kävelylenkkiä / neljä kuntosalitreeniä / kaksi kahvakuulatreeniä / yksi tunnin juoksulenkki / kaikkineen 17 treenikertaa.

Syyskuu: Kaksi kierrosta golfia / kaksi kuntosalitreeniä / 10 km ystävänpatikka repun kanssa / Sitkeä flunssa rajoitti syyskuun treenit vain viiteen kertaan, mutta tämä paikattiin lokakuussa.

Lokakuu: Kahdeksan kertaa kuntosali ja ohessa kaksi lyhyttä uintikertaa / seitsemän kävelylenkkiä yhteensä n 6 tuntia / yksi golfkierros / kolme n 45 min hölkkälenkkiä / karhuluolan rappuset / kaikkineen 20 treenikertaa.

Marraskuu: Viisi kertaa kuntosali ja ohessa kaksi lyhyttä uintikertaa / kolme n 45 min kävelylenkkiä / kolme n 50 min juoksulenkkiä / kaksi kahvakuulatreeniä / yksi 60 min crosstrainer treeni / 14 eri treenikertaa ja marraskuun lopulla iski jälleen flunssa.

Tämä toinen flunssa johti siihen, että tänään 10. joulukuuta, oli ensimmäinen joulukuun treenipäivä. Se olikin jälleen erilainen kuin muut, eli puolitoista tuntia tuli kiipeiltyä Ahveniston hyppyrimäen alastulorinteessä sauvojen kanssa. On muuten erittäin mielenkiintoinen molempiin suuntiin.
Viiteen kuukauteen (153 päivää) on mahtunut n 78 treenikertaa, eli keskimäärin joka toinen päivä. Tästä on hyvä jatkaa, sillä 275 päivän päässä siintävä tavoite on kova. Jos ja kun samaan tahtiin jaksaa tempoa, niin edessä on vielä liki 140 treenikertaa, tai jopa yli. Tavoitteena selkeästi ”kunnolla huipulle”.

hyppyrimaen rinne 

Prospektista jäseneksi

Kirjoittanut Antti.

Helmikuussa 2012 avautui eteeni yksi elämäni parhaista mahdollisuuksista. Vanhat, tai sanotaan pitkäaikaiset ystäväni, esittivät minulle kysymyksen, jota pidin ensin hieman vitsinä. Kun tämä kysymys esitettiin toistamiseen, alkoi valmistutuminen haasteeseen joka toteutuu 13.9.2013.

Niin se lähti liikkeelle, eli Aria ja Ilaria on kiittäminen, että nyt marraskuussa olen 10 kiloa laihempi, kuin tuolloin helmikuussa. Ne jotka lukevat Hämeen Sanomia, tietävät, että olen luvannut pudottaa vielä saman verran ensi syksyyn mennessä. Iso kiitos täytyy sanoa ryhmälle mahdollisuudesta, jonka olen saanut. KIITOS.

Mahdollisuus on annettu, loppu on omissa käsissä.Ryhmään liittymistä helpotti ehkä se, että puolet jäsenistä on vanhoja tuttuja ihan muksuvuosilta saakka. Mutta siihen se helppous sitten loppuukin. Vaikka hyvä ystävyys on äärimmäisen tärkeää, ei sen voimin kiivetä itse huipulle. Pelkkänä hyvänä ystävä voisin varmasti lähteä mukaan matkalle, mutta sitten paikkani on rinteen juurelle toivottamassa muille hyvää matkaa ylöspäin. Nyt on aika näyttää ja tehdä töitä sen eteen, että olen yksi ryhmän jäsenistä myös siinä vaiheessa, kun matka alkaa rinnettä ylöspäin.

Treeniä, treeniä, treeniä ja treeniä. Kuntosalia, kävelyä, lenkkeilyä, kahvakuulaa, uintia ja niitä karhuluolan rappusia,,, kaikkea mahdollista ja määrän pitäisi kasvaa koko ajan. Tällä hetkellä kasvatetaan lihaskestävyyttä kuntosalin puolella ja tammikuun loppupuolella pitäisi harjoittelu vaihtaa enemmän kestävyys puolelle, hiihtoa, juoksua ym. Pelkällä voimalla ei rinnettä ylös päästä, vaan sitkeys tulee olemaan se, joka sinne ylös vie.

Hyvästä kunnosta huolimatta matka voi jäädä silti kesken. Kiipeämisessä, niin kuin treenaamisessakin täytyy pitää järki mukana. Rinteellä tulee mukaan kuvioihin lumi, jää, tippuvat kivet, ohut ilmanala jne. Asioita joihin tuo kuntopuoli ei oikein vaikuta. Vaikka olisin mikä maratoonari, se kivi voi pudota päähän, lumi pettää alta, myrsky yllättää tai neste kerääntyä keuhkoihin. Silloin kuvaan tulee mukaan ystävyys ja luottamus. Ryhmässä et ole yksin ja kaveri pitää kiinni köydestä.

Kiitos veijarit (Ilari, Ari, Janne, Samu, Juho & Kari) että annoitte minulle tavoitteen, jota kohti on mukava treenata ja jota lähdetään yhdessä tavoittamaan Teemu ja Jarmo mukaan lukien.

Tästä avautuu allekirjoittaneen päiväkirjaosuus ja katsotaan mihin kaikkialle se oikein vie. Seuraava retki about 300 päivää jäljellä.