Raftingia kaatosateessa!

Kirjoittanut Ari.

Noniin...tultiin juuri Jatunyacu joelta, mikä on Napon (pääjoki) yksi sivuhaara. Napo johtaa taas suoraan Amatzon-jokeen. Aamulla yhdentoista aikaan lähdettiin maastoautolla noin tunnin matkan päähän aloituspaikkaan, jossa laskimme katolla olleen kumiveneen alas ja puimme pelastusliivit päälle ja kypärät päähämme. Lyhyt brief oppaalta miten toimitaan ja matkaan. Alkoi sataa reippaasti, mutta eipä se haitannut kun läpimäräksi kastuttaisiin joka tapauksessa. Matka alkoi suhteellisen rauhallisissa merkeissä ja sitten alkoikin melkoinen rytkyttäminen. Vettä tuli joka suunnalta enemmän ja vähemmän. Välillä jokainen sai istua veneen keulalla läpi tyrskyjen ikäänkuin rodeoratsastaja. Muutama tiukempi paikka oli, jossa meinasi heilahtaa ulos veneestä, mutta niistäkin selvittiin hyvin.

Puolessa välissä pidettiin tauko ja evästettiin. Onneksi on tullut harrastettua avantouintia, nimittäin vettä satoi ja kaikki vaatteet märkänä 45 minuuttia seisoskelua viidakon laidalla ei nyt ihan herkkua ollut.

Meidän rinnalla koko matkan ajan tuli kaksi amerikkalaista Coloradosta, jotka olivat olleet alueella nelisen viikkoa. Heidän veneensä heitti voltin yhdessä aallossa ja kumpainenkin putosi veteen. Onneksi heille ei käynyt kuinkaan, sillä tuo joki oli hyvin kivikkoinen.

Noin 21 kilometriä vatkaamista, olihan hauska uusi kokemus. Nyt makoilen hostellin sängyllä ja niinhän tämäkin matka alkaa olla nyt lopuillaan. Huomenna ajetaan Quitoon ja kolmen kannkassa lähtee lento Panamaan, jossa koneen vaihto Amsterdamin koneeseen. Koti-Suomessa pitäisi olla keskiviikkona noin 17.39 aikoihin. Paljon on koettu ja nähty aina apinan päästäni varastamista aurinkolaseista vuoristotautiin. Mutta yksi asia on kirkkaasti ylitse muiden, paluu Suomeen! Jälleen kerran nousee pintaan ajatukset siitä, kuinka hyvin meillä asiat Suomessa ovat ja miten hyvä maa se on asua. Sitä ei vain aina muista tuossa arjen melskeessä.

Ari rafting apina

Ari rafting nenakarhu

Kohta pitäisi lähteä syömään....mitkähän kengät sitä laittaisi kun pääkengät kastuivat. No tähänkin löytyy ratkaisu.

Kiitos kaikille seuraajilleni! Matka on ollut upea kaikkine kokemuksineen. Tawastia Expeditionin miehet ovat huippumiehiä ja erityiskiitos Jamolle, taisteluparilleni ja kämppikselleni, jonka kanssa jaettiin niin paukutteluhajut, kuin kaikki muutkin rytkyämiset kamojen ja kiipeämisten kanssa ilman ongelmia. On hieno tuntea tuollainen kaveri! Nyt irtoan verkosta ja palaan taas tänne kun uusi reissu joukolla koittaa. Lisään tänne vielä muutaman kuvan Chimborazolta, viidakosta ja raftingistä. Kokekaa ja kokeilkaa maailmaa, se avartaa ja antaa perspektiiviä arkeen!

Case closed!

Chimborazolta viidakkokaupunki Tenaan!

Kirjoittanut Ari.

Muutaman Bañosissa vietetyn lepopäivän jälkeen, matkamme suuntautui sammuneelle tulivuori Chimborazolle. Vuoristotautini on jo hyvän matkaa parantunut levolla, nesteytyksellä ja alemmille korkeuksille tullessamme. Tiesin jo Bañosissa, että huiputusta ei Chimbolla tule, mutta niin korkealle mennään kuin päästään. Sovimme kolme köysistöä; Samu, Juho ja opas Horhe, Kari ja opas Franklin ja Harry, Jarmo ja minä. Kolmeltä yöllä lähdimme liikkeelle. Taivas oli kirkas ja eikä juurikaan tuullut, siis mikä mainioin kiipeilysää. Tamppasimme ylämajalle 5000 metriin ja siitä jatkoimme vielä jonkun matkaa. Tuuli yltyi tasaisen voimakkaaksi ja ilma kylmeni. Niinpä niin, kroppa ei ollut vielä palautunut, mikä tuntui selkeästi etenemisvauhdissa. Yhteisellä päätöksellä käännyimme harjanteen laidalta takaisin, mikä oli järkevä päätös.

Majalle tultuamme, otin juomaa ja kömmin makuupussiin. Aamu valkeni ja olin kahdeksan aikaan ylhäällä. Samu ja Juho olivat vielä matkalla, mutta noin yhdentoista aikaan palasivat takaisin. Ylhäällä olosuhteet olivat sellaiset, että opas oli päättänyt käännyttää pojat takaisin, mikä oli sekin järkevä päätös.

No huiputuksia ei tullut, mutta oma korkeusennätys tuli kyllä ja toisaalta Tawastia Expeditionin juttuhan on kokonaisuudessa, seikkailua, elämyksiä, oppimista omasta itsestä lisää, ystävyyttä, sopeutumista, kiipeilyä ja paljon muuta. Minusta tuo oli hyvä kokemus kun tulimme Cayambelta Bañosiin. Rankasta epämukavuusalueen olosuhteista paksulle mukavuusalueelle. Kaksi päivää mukavuutta ja sitten taas reilusti epämukavuusalueelle. Se kehittää sietokykyä kyllä!!

Nyt loikoilen hotellin sängyllä, kamat pakattuna, lähtövalmiina vaikka heti. Kohta lähdemmekin joelle kumiveneellä, raftingille. En ole koskaan kokeillut moista, joten tästä tulee hyvä paketti. Lämpötila ulkona on jotakuinkin +30 C, ei huono ilma kesämiehelle! Nyt ollaan oltu päivä täällä Tenassa. Kirjoitan miten rafting sujui. Nyt pitää mennä.....

Ari rafting vene katolla

Bañosia ja valmistautuminen Chimborazolle!

Kirjoittanut Ari.

Tänään täällä Bañosissa on ollut mukava aurinkoinen päivä aamusateen jälkeen. Aamupalan jälkeen lähdimme paikallisen extreme-kauppiaan kanssa vaijeriliukulaitteeseen. Ensin kiivettiin betonitorniin, jossa puimme yllemme valjaat. Valjaat kiinnitettiin vaijeriin, mikä oli vedetty Wadin (rotko) yli. Pituutta noin 400 metriä ja pudotusta alas noin 200 metriä. Liukuasento oli vaakataso ja matkaan. Oli mahtava liuku ja takaisin samalla tavalla.

Tämän jälkeen tutustuimme paikalliseen vesiputoukseen, Paholaisen kieleen, mikä sai tuntemaan ihmisen pieneksi. Todella vaikuttava kokemus varsinkin kun seisoin aivan putouksen vieressä. Siitä menimme ylös syömään grillattua kanaa ja makkaraa höysteenä juustoa. Jälkiruoaksi paistetua banaania majoneesilla ja juustolla. Ei mikään tajunnan räjäyttävä makukokemus, mutta menihän se kuitenkin alas ilman yskimistä ja jallakoira söi loput vietyäni ne roskikseen.

Ari Banos riippusilta

Ari Banos Samu putous

Ari Banos putous

Palattuamme takaisin Bañosiin, alkoi mieli jo kääntyä Chimborazolle. Pakattiin kamat Jamon kanssa valmiiksi, niin aamulla ei tarvitse kuin heittää vaatteet päälle ja rinkka selkään. Ajetaan Chimbon alamajalle, josta sitten lähdemme tamppaamaan ylös. Kroppa on jo ainakin olotilan puolesta palautunut vuoristotaudista. Köysistöön tulee minä, Harry ja Jamo. Mennään niin pitkälle kuin olotila sietää. Mutta nyt lähdetään iltapalalle. Palailen taas ruudulle kun Chimborazon rinteiltä on tultu alas.

Tsau....

Cayamben yö, mukavuusalueen ulkopuolella!

Kirjoittanut Ari.

Muutama päivä vierähti paksusti mukavuusalueen ulkopuolella. Cayamben refuge ei ole luksushotelli eikä telttakylä, vaan harmaa ja kylmä kivilaatikko 4600 metrissä, jonka sisällä kaikki asuimme. Kerrosängyn alaosastolla oli paikkani ja isältä syntymäpäivälahjaksi saamani makuupussi takasi varmat ja lämpimät unet, varsinkin kun vieressä kaveri tärisi kylmyydestä.  Ensimmäisenä päivänä keräsin unta varastoon. Illalla pojat innostuivat lämmittämään takkaa, mutta jo hetken.päästä koko kämppä oli aivan savun peitossa. Analyysin perusteella takka oli väärin rakennettu. Mitä isompi hiillos, ei happea riittänyt palamiseen vaan savu vain lisääntyi. Takkamateriaali lapioitiin pihalle, ovet ja ikkunat auki ja kohta oli körmy taas savuton.

Ari savuava takka

Ari tuonne matkataan

Ari maskotti Jessica

Toinen päivä menikin sitten odotellessa ja voin kertoa, että odottavan aika on pitkä. Koko päivä istuskeltiin ja kuljeskeltiin ympäristössä, kunnes klo 23.00 lähdimme nousuun.

Ari valmiina nousuun Cayambe

Ari vihdoinkin liikkeelle

Alkumatka oli hankalaa kivikkoa suoraan ylös. Noin 200 metrin jälkeen jatkettiin kohtuu helpoa reittiä lumirajaan, jossa vaihdoimme kramppoonit (jääraudat) kenkiin. Sää oli loistava, pilvetön taivas ja suht lämmintä. Suunniteltu vaatetus pelasi erinomaisesti. Minä, Jarmo ja Harry jatkoimme omaa hyvää tahtia ylöspäin. Nuoriso-osasto painoi kovaa vauhtia näkymättömiin. 5000 metrin kohdalla Jamo lähti alas Harryn kanssa ja minä jatkoin Karin ja opas Hugon kanssa ylöspäin. Maisemat olivat päätä huimaavat kuun loisteessa, hangen kimaltaessa edessämme. Voimaa ja kestävyyttä tuntui olevan, kunnes 5400 metrin kohdalla arvioin olotilani heikkenevän. Päätin kääntyä alas. Jatkoimme alas hieman eri reittiä ja ajauduimme railoille. Suoraan edessäni oli helkkarin syvä musta railo, jonka yli piti hypätä onnistuneesti. No se ylitettiin pienellä loikalla. Tosin jos sinne olisi pudonnut, olisivat köysistön muut jäsenet joutuneet tekemään nopeita liikkeitä jarrutukseen. Alaspäin mennessä oloni vain paheni suorastaan kammottavan pahaksi. Päästiin kuitenkin hyvin perille tuossa puoli viiden aikaaan ja siitä suoraan makuupussiin. Aamulla heräsin kahdeksalta; jumalaton närästys, päänsärky ja oksennuksen pidättelyä. Keuhkoputki täynnä limaa istuin makuupussissa vettä juoden. Päätettiin, että hyppään oppaiden kyytiin Cayambeen alemmille korkeuksille. Nukuin koko automatkan ja pikkuhiljaa olo alkoi parantua. Pojat tulivat tunnin/kahden päästä ja aloitimme matkan Bañosiin lepäämään.

Ari jahas

Täällä Bañosissa on mukavaa ja oloni on parantunut närästystä lukuunottamatta. Eilen saavuttuamme hotellille, jonka nimi on muuten El Belen, kokoonnuimme Juhon ja Samun kämppään ja siinä se ilta sitten menikin. Saimme meidän kuskilta Marcolta idean Tawastia Expeditionin maljankohotuslauseeksi espanjankielisen lausahduksen (nyt suomeksi):  ylös, alas, eteen ja sisään. Tämä löytyy sivuiltamme espanjaksi.

Tämä päivä on mennyt kuljeskellessa kaupungilla ja syöden. Nyt illalla pojat lähtivät juuri syömään. Minä ja Jamo jäätiin körmylle makoilemaan. Päivällä söin hermeettisen kokoisen lautasellisen katkarapuja ja riisiä, ettei vieläkään ole nälkä. Jamo kuorsaa jo vieressä, tv:stä tulee ecuadorilaista saippuasarjaa. Huoneen ovi on auki ja kaupungin äänet kuuluvat hyvin sisään, muttei häiritsevästi. On pimeää ja ilta lämmin. Valmistautuminen Chimborazolle on vauhdissa.

Terveiset sinne sateiseen Suomeen! Olette kuitenkin vielä mukavuusalueella 😀

Ari

Radiohiljaisuus!

Kirjoittanut Ari.

Aamu valkeni Cayamben kaupungin laidalla sateettomana ja suhteellisen lämpimänä. Yöllä joutui haukkomaan henkeä kun hapet olivat vähissä. Nyt taas homma pelaa. Intiaanimusiikki soi pihalla ja kamat valmiina jeepin kyytiin. Eilen illalla näin mielenkiintoisen auton. Roska-auto, jossa kovaääninen ja josta tuli kovaa paikallista musiikkia. Työhyvinvointia roskakuskeille ja ympäristöön!

Kohta lähdemme ylös, jossa ei yhteydet ole parhaat mahdolliset, tuskin lainkaan yhteyksiä. Tämän vuoksi en kirjoittele päiväkirjaani muutamaan päivään. Hyvä meininki, kaikki kunnossa!

 Ari