Chimborazolta viidakkokaupunki Tenaan!

Kirjoittanut Ari.

Muutaman Bañosissa vietetyn lepopäivän jälkeen, matkamme suuntautui sammuneelle tulivuori Chimborazolle. Vuoristotautini on jo hyvän matkaa parantunut levolla, nesteytyksellä ja alemmille korkeuksille tullessamme. Tiesin jo Bañosissa, että huiputusta ei Chimbolla tule, mutta niin korkealle mennään kuin päästään. Sovimme kolme köysistöä; Samu, Juho ja opas Horhe, Kari ja opas Franklin ja Harry, Jarmo ja minä. Kolmeltä yöllä lähdimme liikkeelle. Taivas oli kirkas ja eikä juurikaan tuullut, siis mikä mainioin kiipeilysää. Tamppasimme ylämajalle 5000 metriin ja siitä jatkoimme vielä jonkun matkaa. Tuuli yltyi tasaisen voimakkaaksi ja ilma kylmeni. Niinpä niin, kroppa ei ollut vielä palautunut, mikä tuntui selkeästi etenemisvauhdissa. Yhteisellä päätöksellä käännyimme harjanteen laidalta takaisin, mikä oli järkevä päätös.

Majalle tultuamme, otin juomaa ja kömmin makuupussiin. Aamu valkeni ja olin kahdeksan aikaan ylhäällä. Samu ja Juho olivat vielä matkalla, mutta noin yhdentoista aikaan palasivat takaisin. Ylhäällä olosuhteet olivat sellaiset, että opas oli päättänyt käännyttää pojat takaisin, mikä oli sekin järkevä päätös.

No huiputuksia ei tullut, mutta oma korkeusennätys tuli kyllä ja toisaalta Tawastia Expeditionin juttuhan on kokonaisuudessa, seikkailua, elämyksiä, oppimista omasta itsestä lisää, ystävyyttä, sopeutumista, kiipeilyä ja paljon muuta. Minusta tuo oli hyvä kokemus kun tulimme Cayambelta Bañosiin. Rankasta epämukavuusalueen olosuhteista paksulle mukavuusalueelle. Kaksi päivää mukavuutta ja sitten taas reilusti epämukavuusalueelle. Se kehittää sietokykyä kyllä!!

Nyt loikoilen hotellin sängyllä, kamat pakattuna, lähtövalmiina vaikka heti. Kohta lähdemmekin joelle kumiveneellä, raftingille. En ole koskaan kokeillut moista, joten tästä tulee hyvä paketti. Lämpötila ulkona on jotakuinkin +30 C, ei huono ilma kesämiehelle! Nyt ollaan oltu päivä täällä Tenassa. Kirjoitan miten rafting sujui. Nyt pitää mennä.....

Ari rafting vene katolla