Raftingia kaatosateessa!

Kirjoittanut Ari.

Noniin...tultiin juuri Jatunyacu joelta, mikä on Napon (pääjoki) yksi sivuhaara. Napo johtaa taas suoraan Amatzon-jokeen. Aamulla yhdentoista aikaan lähdettiin maastoautolla noin tunnin matkan päähän aloituspaikkaan, jossa laskimme katolla olleen kumiveneen alas ja puimme pelastusliivit päälle ja kypärät päähämme. Lyhyt brief oppaalta miten toimitaan ja matkaan. Alkoi sataa reippaasti, mutta eipä se haitannut kun läpimäräksi kastuttaisiin joka tapauksessa. Matka alkoi suhteellisen rauhallisissa merkeissä ja sitten alkoikin melkoinen rytkyttäminen. Vettä tuli joka suunnalta enemmän ja vähemmän. Välillä jokainen sai istua veneen keulalla läpi tyrskyjen ikäänkuin rodeoratsastaja. Muutama tiukempi paikka oli, jossa meinasi heilahtaa ulos veneestä, mutta niistäkin selvittiin hyvin.

Puolessa välissä pidettiin tauko ja evästettiin. Onneksi on tullut harrastettua avantouintia, nimittäin vettä satoi ja kaikki vaatteet märkänä 45 minuuttia seisoskelua viidakon laidalla ei nyt ihan herkkua ollut.

Meidän rinnalla koko matkan ajan tuli kaksi amerikkalaista Coloradosta, jotka olivat olleet alueella nelisen viikkoa. Heidän veneensä heitti voltin yhdessä aallossa ja kumpainenkin putosi veteen. Onneksi heille ei käynyt kuinkaan, sillä tuo joki oli hyvin kivikkoinen.

Noin 21 kilometriä vatkaamista, olihan hauska uusi kokemus. Nyt makoilen hostellin sängyllä ja niinhän tämäkin matka alkaa olla nyt lopuillaan. Huomenna ajetaan Quitoon ja kolmen kannkassa lähtee lento Panamaan, jossa koneen vaihto Amsterdamin koneeseen. Koti-Suomessa pitäisi olla keskiviikkona noin 17.39 aikoihin. Paljon on koettu ja nähty aina apinan päästäni varastamista aurinkolaseista vuoristotautiin. Mutta yksi asia on kirkkaasti ylitse muiden, paluu Suomeen! Jälleen kerran nousee pintaan ajatukset siitä, kuinka hyvin meillä asiat Suomessa ovat ja miten hyvä maa se on asua. Sitä ei vain aina muista tuossa arjen melskeessä.

Ari rafting apina

Ari rafting nenakarhu

Kohta pitäisi lähteä syömään....mitkähän kengät sitä laittaisi kun pääkengät kastuivat. No tähänkin löytyy ratkaisu.

Kiitos kaikille seuraajilleni! Matka on ollut upea kaikkine kokemuksineen. Tawastia Expeditionin miehet ovat huippumiehiä ja erityiskiitos Jamolle, taisteluparilleni ja kämppikselleni, jonka kanssa jaettiin niin paukutteluhajut, kuin kaikki muutkin rytkyämiset kamojen ja kiipeämisten kanssa ilman ongelmia. On hieno tuntea tuollainen kaveri! Nyt irtoan verkosta ja palaan taas tänne kun uusi reissu joukolla koittaa. Lisään tänne vielä muutaman kuvan Chimborazolta, viidakosta ja raftingistä. Kokekaa ja kokeilkaa maailmaa, se avartaa ja antaa perspektiiviä arkeen!

Case closed!