Noin 4 kuukautta Mont Blancista

Kirjoittanut Ilari.

Reissusta on nyt kulunut vajaa 4 kuukautta ja on loppuarvioni aika. Yleisesti voin todeta, että retkikunta selvisi matkasta kaikin puoli ansiokkaasti. Omalta kohdaltani asiat menivät myös lähes täydellisesti - viimeistä sataa metriä lukuun ottamatta.

Viimekuukaudet asiaa pyöritellessä olen antanut itselleni ymmärtää, etteivät asiat enää mene niin kuin 18 vuotta sitten. Vanhenemista on ilmeisesti vain vaikea nielaista yhtenä suupalana, vaikka olo on kuin 'rippikoululaisella'. Oireista suivaantuneena päätin tutkittaman sydämeni. Rasitus-EKG:n jälkeen sivuttiin Linnan Klinikan testiennätystä ja VO2max (maksimaalinen hapenottokyky) suorastaan erinomainen josta olin hiukan yllättynyt ja myös ylpeä. Eli ongelma ei ollut elimellinen – ainakaan patogeenisestä näkökulmasta. Solut silti vanhenevat, tukka ja parta harmaantuvat ja askel käy vääjäämättä painavammaksi ja lyhyemmäksi.

JOS nyt lähtisin yrittämään – olisi se sitten Mont Blanc tai vaikka Chimborazo tekisin sen niin kuin Niemisen veljekset sen tekivät. Aklimatisoitumaan ylös teltalla ja nousua 'vähän' kerralla, niin että elimistö kerkiää palautumaan päivän koetuksesta. Toiseksi pitäisin vieläkin tarkempaa huolta ravinnosta ja nesteytyksestä. Ja valitsisin vain niitä ruokatarvikkeita ylös jotka olen vuosien varrella hyviksi todennut. En esimerkiksi valitse suklaapatukoita joita en ole koskaan maistanut ja joiden sisältä löytyy sitten 4500 metrin korkeudella ja 10-asteen pakkasessa sormen paksuinen toffee tanko.

Elimistön sopeutuminen korkeaan ilman alaan on yksilöllistä. Mikä onnistui 10 vuotta sitten ei onnistu enää ja se mikä onnistuu toiselle nyt ei välttämättä onnistu minulle. Siksi tämä postmentaalinen harjoitus on ollut äärimmäisen tärkeä, jotta voi ymmärtää miten toimia toisin jos sellainen vielä eteen tulee. Meinasin jo luovuttaa, mutta en taida ihan vielä heittää pyyhettä kehään...

IMG 2194