12 tunnin patikkareissu

Kirjoittanut Ilari.

Nyt on sitten tehty porukalla kenraaliharjoitus tulevaa raskasta kiipeilyä ajatellen – 12 tunnin patikkareissu Hämeenlinnan ja Turengin välimaastossa. Tosin joiltakin se jäi kesken. Varpaat teipattu ja matkaan lähdettin Jannen kotikulmilta klo 02.00 mukavassa vesisateessa lamput otsilla kiiluen. Reitin suunnittelijaksi saimme Repan jolla on iästä huolimatta huippukunto ja vuosien kokemus suunnistamisesta. Matka alkoi joutuisasti ja Juho otettiin matkanvarrelta mukaan – vielä tyynyn kuva poskessa.

Ensimmäiset 1-2 tuntia tuntui Osprey-rinkan kantaminen oudokseltaan hankalalta, mutta kun paikat lämpenivät niin jo alkoi Lyyti kirjoittamaan. Kolmen tunnin jälkeen alkoi varpaissa tuntumaan pientä kolotusta, mutta en siihen sen enempää kiinittänyt huomiota, koska niinhän se aina on että kävelyssä jalat hiukan hiertyy ja vääntyy. Mukava oli kävellä ja juttujen lomassa kuunella ‘poikien tarinoita’. Niistä ei kyllä jäänyt mitään kerrottavaa jälkipolville – sen verran yhdensuuntaisia ne olivat – mutta pirun hauskoja. 5 tuntia olimme kävelleet ja kun Arska kävi tekemässä salaisen agenttityön (kesytti karhua metsikössä) tunsin melkoista poltetta pikkuvarpaissa. En alkanut siinä vielä riisumaan kenkiä, koska kesytys kesti liian lyhyen ajan ja matka jatkui – päätin tehdä jalkaterätarkistuksen vasta puolenvälin krouvissa, eli 6 tunnin jälkeen 20 min. ruokatauolla. Liikuimme jo silloin Turengin harjumaastoissa ja kateellisena ajattelin, että kyllä joillakin on komeat lenkkeilymaastot hyvin hoidetuilla poluilla. Mäkien kulkeminen alkoi jo olla aika vaikeaa koska kipu oli sen verran voimakasta. Ruokatauolla sitten kenkien riisuminen ja mitä sieltä pilkottikaan, kaksi ISOA rakkoa ympäri pikkuvarpaiden heti teippirajasta varpaanpäätä kohti. Olivat kuin mansikat tikunnenässä. Olinpa tehnyt alokasmaisen virheen! Teipannut varpaat ympäri niin että viimeinen nivelväli jäi paljaaksi. Tämä teippaustapa suorastaan kutsui rakot varpaisiin! Ei muuta kun Juho lainaamalla voiveitsellä saatiin rakot puhkaistua. Sitten sukat ja kengät jalkaan – tämä ei sitten enää käynytkään käden käänteessä. Olin siirtynyt mukavuusalueeni ulkopuolelle, koska tilanne ei ollut enää missään nimessä optimaalinen. Leivät suuhun (nekin olivat Jannelta koska omat murkinat olivat lähdössä yön pimeydessä huomaamatta tipahtaneet autoni alle) ja baanalle. Tunnin kärvistelin rakkojen kanssa ja tulin siihen tulokseen, ettei taida olla järkevää jatkaa patikointia vaikka hammasta purren se olisikin mahdollista. Tulehdusriski on sen verran suuri ja kun ollaan näin lähellä h-hetkeä niin vihelsin omalta osaltani pelin poikki. Harmitti vietävästi! Sitten ei auttanut muuta kuin soittaa ystävälleni Tompalle aamuvarhaisella ja kyselin että onko rähmät vielä otettu pois silmistä – saako rampa kyydin Hämeenlinnaan. Muut jatkoivat matkan loppuun asti ansiokkaasti. Kenelläkään ei kunto pettänyt, eikä ollut ilmeisen lähelläkään ja tämä on hyvä asia. Varusteissa pitänee tehdä vielä joitakin tarkistuksia. Loppukädessä treeni oli hyvin opettavainen ja näin kokonaisuudessaan pelkkää plussaa. Frustraationi johtui enemmän sosiaalisesta paineesta, kun siitä että mikä oli järkevintä tehdä. Tämä on juuri se asia mitä olen niin itselleni kuin muillekin ‘toitottanut’ – jos vuorella alkaa tulla liikaa oireita, pitää olla miestä sanomaan se ja sen mukaan tehdään muutoksia suunnitelmissa. Helpompi on mies viedä alas omin jaloin kun pussissa. Toiseksi, jalkaterien suojaaminen pitänee ottaa vielä uudestaan mietinnän alle. Osa käytti patikalla rasvaa jalkaterissä ja se oli hyvin viisas teko, mutta todennäköisesti se ei sitten onnistu enää korkealla. Raajojen perifeerinen verenkierto kun tuppaa menemään äärimmäisen heikoksi ylhäällä ja jos jalkaterät ovat kosteat on niiden paleltuminen enemmän kuin todennäköistä. Sukat myös syyniin – mitkä olisivat ohuet mutta lämmittävät? Kolmantena seikkana Repan sanoin: ”Ei taida moni Hämeenlinnalainen tietää, että meillä kulkee harjujen muodostelmissa todella hieno patikkapolku Janakkalan Turenkiin ja siitä vielä eteenkin päin!” Asia on juuri näin, suosittelen luonnossa liikkujille! Nyt vain jalat kuntoon ja ajatukset jo kohti 4. päivää. Retkunnalla kaikki hyvin!