Maisemia ja sumua

Kirjoittanut Janne.

Hello

Yli vuoden odotus on takana ja vihdoin täällä. Paikka on upea ja maisemat ovat hulppeat. Ensimmäinen päivä oli upea ja pari seuraavaa päivää oli sateisia ja sumuisia. Tänään oli taas hieno ilma. 

Eilen olimme Aquille du Midillä akklimatisoitumassa n. 3800 metrin korkeudessa. Lähdimme köysistössä laskeutumaan kapeaa harjannetta pitkin. Tuo sana kapea kuvaa aika hyvin sitä tilannetta. Lunta, jäätävää tihkua ja puuskaista tuulta. Aurinkolasit menivät jäähän ja lumeen. Menin köysistön ensimmäisenä ja näkyvyys oli olematonta. Harjanteen leveys vaihteli 20-50 sentin välillä ja pudotusta molempiin suuntiin riittävästi - pakko myöntää, että pelotti.

Sää Mont Blancin huipulla on ollut meitä vastaan ja jouduimme peruuttamaan varauksemme. Uusi varaus on tehty perjantain ja lauantain väliseksi yöksi. Säätiedotus on luvannut parempaa ilmaa ja silloin mennään.

Terveisiä kotiin Aadalle ja Marjolle sekä kaikille tutuille ja tuntemattomille. Erityisterkut Luolajan koulun kolmannelle luokalle.

Ukot pyryssa  Janne akklimatisoitumassa

Janne raskaana

Janne on valmis

Kirjoittanut Janne.

Perjantain lähtöpäivä alkaa uhkaavasti lähestyä. Erilaisia harjoituksia niin henkisellä kuin fyysisellä puolella on takana erinäinen määrä, toivottavasti riittävästi. Kuntopuolella ei ole enää mitään tehtävissä, näillä mennään. "Mukavana" yksityiskohtana jäi mieleen heinäkuun lopun tamppaustreeni Kalpalinnassa. Vaikka olin liikenteessä jo ennen aamuyhdeksää, lämpötila oli noussut jo reilusti yli kahdenkymmenen asteen. Lähdin tekemään nousuharjoitusta 23 kilon rinkan kanssa. Aamuauringon paahteessa kiipesin rinteitä edestakaisin. Hiki alkoi virrata varsinkin päästä sen verran voimakkaasti, että silmiä alkoi kirvellä. Jouduin pitämään pari taukoa, että sain huuhdeltua vedellä silmiäni. Kaikki oli harjoituksen jälkeen kunnossa. Mieli oli korkealla, vaikka harjoitus oli raskas. Kun heräsin seuraavana yönä, silmäni olivat muurautuneet umpeen. Veden avulla sain silmäni auki, mutta näkökenttä oli erittäin sumuinen. Pari päivää ja tilanne oli normalisoitunut ennalleen.

silmat rahmii2 

Ryhmän tuki korostuu rinteelle päästyä. Omasta ja toisten hyvinvoinnista huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää, se vie koko retkikunnan turvallisesti huipulle. Onneksi koko joukko on reippaita, ulkoiluhenkisiä ja kovan tahdon omaavia suomalaisia miehiä.

Kiitän jälleen kerran kotijoukkoja kärsivällisyydestä, ymmärryksestä ja mahtavasta tsemppauksesta kuluneen vuoden aikana. Näillä eväillä lähden luottavaisena matkaan.

Aprillia

Kirjoittanut Janne.

Tai ainakin melkein. Allaolevat kuvat on otettu 31.3.2013 ja olosuhteet ovat erittäin keväiset. Lunta on enemmän kuin laki sallii, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, ilma on lähes tuuleton, lämpotila -2 astetta kymmeneltä aamulla, +5 astetta luvattu iltapäiväksi. Kaikki hauskuus loppuu aikanaan. Lumet sulavat hiljalleen ja alkaa uudet harjoitteet.

Varikko   Moottoriradan nousu

Tajunnanvirtaa

Kirjoittanut Ylläpito.

Yöllä oli upea tähtitaivas ja aamulla oli 27 astetta pakkasta. Aivan mahtavan kirpeä pakkaspäivä tänään. Liian usein kuulee ihmisten valittavan kylmää ilmaa ja kun ei aurinko paista, eikä elohopea ole vähintään 30 astetta plussan puolella. Elämme neljän vuodenajan Suomessa, missä onneksi jokainen ajankohta puolustaa paikkaansa. Pitää osata nauttia ja ottaa ilo irti siitä kaikesta.

Vuosi sitten monen kuukauden sairastelut pitkittyneistä flunssista keuhkokuumeeseen veivät mielen matalaksi. Tuntui pahalta katsoa ikkunasta satavaa lunta ja pellolla hiihtäviä ihmisiä - malttia ja pitkiä piuhoja se vaati. Nyt tilanne on onneksi toisenlainen ja syksyllä alkanut aktiivinen harjoittelu alkaa tuottaa tuloksia. Paino on pudonnut kuusi kiloa ja kunto on kohentunut. 

Tilastojen mukaan kuolemaan johtaneet tapaturmat sattuvat usein kotona. Ihminen on tutussa ympäristössä liian varma itsestään. Tasaisin välein kysyn itseltäni, onko tässä mitään järkeä - kiipeillä vuorilla, missä vaarana ovat lumivyöryt, putoavat kivet, nopeasti vaihtelevat sääolosuhteet… Nämä asiat eivät vain ole järjellä selitettävissä, jokin siinä on mikä kiehtoo ja vetää puoleensa. Maaliskuun alkupuolella Laskuvarjojääkärikillan järjestämä jäätikköleiri Olhavalla on yksi asioista, mikä auttaa meitä valmistautumaan tulevaan. 

Moottoritie

Matka on nyt lähes suoritettu. Vajaa tunnin rypistys moottoritiellä ja sitten ollaan kotona. Aada ja Marjo odottaa innolla matkamiehen saapumista kotiin ja täytyy kyllä rehellisyyden nimissä sanoa, että odotus on itselläkin kova. Arvostus kodin ja perheen hoitamiseen asettuu varmasti korkealle kaukana Ecuadorissa vietetyn ajan jälkeen.

Matka onnistui erinomaisesti. Retkikunta toimi ryhmänä loistavasti. Minkäänlaista kitkaa ryhmän välillä ei missään välissä tullut ja asiat puhuttiin halki toisinaan hyvinkin suoraan ja syvällisesti. Uusia retkikuvioitakin heitettiin ilmaan jo useita – tiedä sitten vaikka joku tulevaisuudessa onnistuisikin.

Ecuador on maana kyllä mielenkiintoinen. Ilmastovyöhykkeitä löytyy useita pienen ajamisen jälkeen. Liikenne on kaoottista ja tuntuu siltä, että liikennemerkit oli vain koristeita tien penkalla. Maa on kyllä näkemisen ja kokemisen arvoinen, jokaiselle löytyy jotakin.

Lopuksi haluan esittää kiitokset sponsoreillemme ja kaikille ihmisille, jotka ovat suurella mielenkiinnolla seuranneet retkemme vaiheita.