Juho haluaa luksushotelliin

Kirjoittanut Juho.

Onhan se todettava taas, että alkaa retki kuumottamaan mielessä on lähtöön on enää muutama päivä. Tällä kertaa ukko joutuu kyllä aika kovaan mittarointiin maailmaa vastaan. Viime kiipeilyretkellä Blancilla ja Ecuadorissakin olin fyysisesti paljon paremmassa kunnossa kuin tällä erää. Harmillisten loukkaantumisten takia tämä vuosi on ollut monella tapaa haastava. Viime vuoden vaihteessa murtui jalkapöytä ja sen seuraksena alkoi myös alaselkään kohdistuvat pistävät kivut. Niiden lisäksi mursin kyynärpääni maastopyörälenkillä toukokuussa. Selkäkivut vaivaavat edelleen ja magneettikuvat vahvistivat muutaman välilevyn olevan huonossa kunnossa. Lienee osin nuoruuden motocross- ja enduroharrastuksen tuomia murheita. Noo, ei anneta niiden haitata menoa :)

Toki ei voi vaivoista koko kehnoa kuntoa syyttää. Kyllä taustalla on paljon tehtyä valintaa remonttireiskan roolinkin puoleen. Olen nimittäin rakennellut veljeni Manun kanssa Sairionrantaan pienkerrostaloa ja se on vienyt paljon aikaa. Voit kurkistaa projektiamme osoitteessa www.tammiranta.fi ja www.facebook.com/tammiranta.

Huonosta treenistä huolimatta pyrin tekemään parhaani ja tavoitteeni onkin mittaroida kuntoa Blacin nousussa ja tehdä sen jälkeen päätöstä Matterhornille kiipeämisestä. Odotan innolla reissua ja erityisesti Blancin uusi vuoristomaja pitää nähdä! Näin aikaisemmalla reissullani, kun sen perustuksia alettiin rakentamaan. Kyseinen ufon näköinen peltipurkki kasattiin vanhan majan läheisyyteen helikoperin tuomista osista ja sen hinnaksi tuli monia miljoonia. Luksushotelli siis lähes 4000 metrissä :)

Mont Blanc takana

Kirjoittanut Juho.

Pääsimme ehjin nahoin takaisin kiipeilymatkaltamme ja kiipesimme onnistuneesti yli 4200 metrin korkeuteen Mont Blacilla.

Määränpäänä Mont Blanc

Kirjoittanut Juho.

Ecuadorin keikan jälkeen syntyi ajatus lähteä toiselle retkelle Mont Blancille. Retken suunnittelu jäi muiden kiireiden takia tekemättä ja tuntui siltä, että kyseinen vuori saa odottaa toistaiseksi. Kuitenkin 08.08. tapahtui äkillisen inspiraation tuloksena päätös lähteä kohti Alppeja. Lähden veljeni Manun kanssa kohti Ranskan Chamonixia perjantaina 12.08.

Suuntaamme halpalennolla Italian Bergamoon, josta kuljemme vielä selvittämättömällä tavalla kohti Geneveä ja Chamonixia. Tarkoituksemme on kuitenkin saapua vielä perjantain aikana perille Alpeille. Emme ole varanneet mitään majoitusta etukäteen, joten voi olla, että nukumme ulkosalla heti ensimmäisestä yöstä saakka : )

Myös itse vaellusten ja kiipeilyjen osalta valmistautumisemme on puhdas NOLLA, eli katsomme perillä tilanteen ja voipi hyvin olla, että suoritamme vuorenjärkäleen valloituksen lähinnä alhaalta katsellen. Tavoitteemme on valmistautumisestamme huolimatta joidenkin pienempien huippujen valloitus ja maisemien ihailu.

Päivittelen lisää tietoa, kunhan vain saamme edes hieman yksityiskohtia selville.

Retken muistot mielessä

Kirjoittanut Juho.

Retkestämme on ehtinyt kulua yli kuukausi ja oli oikestaan hieno palata itsekkin katsomaan noita galleria värikkäitä valokuvia pitkästä aikaa. Edellisen päiväkirjamerkintäni aikana olin viidakkokaupungin lentokentällä odottelemassa lentokonetta, joka kuljetti retkikuntamme Andien yli takaisin Quitoon. Matka Andien yli kesti vain tunnin verran ja oli aikaisempaan Andien ylitykseen bussilla verrattuna luksusta.

Viimeiset päivämme Quitossa oli rentoa yhdessäoloa ja viimeisten varusteiden palautusta. Tunnot olivat siinä vaiheessa luonnollisesti haikeat, koska silloinen huoleton seikkailijan elämä olisi kiehtonut jatkamaan kauemminkin. Toki punoimme jo uusia juonia tulevien retkien varalle ja vannoimme matkaavamme vielä uudemman kerran yhdessä.

Lentomatka oli jälleen kaltaiselleni ADHD-persoonalle vähintääkin haastava kokemus. Monen tunnin matka Karibialle ja siitä Amsterdamiin tuntui ikuisuudelta, vaikka koitinkin turruttaa mieltäni lukuisilla toisiaan mielenkiintoisimmilla lentokone-elokuvilla... Amsterdamin pysähdys oli paluumatkan huippukohta, koska saimme käyttää KLM:n piikkiin business loungea. Muut asiakkaat olivat tärkeännäköisiä pisnesukkoja ja -naisia, mutta itse sonnustauduin luonnollisesti asiaankuuluvasti makuupussiin tämän hienosto-loungen peränurkkaan ilmaisten voileipien ja appelsiinimehun kanssa. Tämä taisi olla luongen henkilökunnalle hieman harvinaisempi näky...

Matka aiheutti kyllä selvästi kipinän korkeiden olojen valloittamiseen. Olemmekin suunnitelleet seuraavaa retkeä Ranskan Bont Blancille heti ensi kesäksi 2011. Mukaan ovat tässä vaiheessa ilmoittautuneet minä, Samu ja Arska sekä veljeni Manu. Hauska saada velipoika mukaan seikkailutoimintaan. Manu on juuri hypännyt vapaata laskuvarjolla, joten kyseinen kaistapää sopii mielestäni hyvin porukkaamme :) Kirjoittelen uusista suunnitelmistamme pikimmiten ja kehoitan myös Manun kertoa hieman itsestään...

Takana vuoristoa ja sademetsää

Kirjoittanut Juho.

Olen tällä hetkellä Lago Agrion vaatimattomalla lentokentällä. Takana on muutamat viikot hyvin erilaista maisemaa korkeista vuoristohuipuista aina kosteaan sademetsään. Matkamme on nyt lähellä päätöstään. Vietämme vielä muutaman päivän Quitossa ennen lähtöämme takaisin kotiin. Koko seikkailuretki on mennyt mielestäni loistavasti ja monet pienet käänteet ovat muodostaneet ajastamme täällä todella mielenkiintoisen.

Itselleni tärkein ja paras muisto muodostui Cotopaxin huiputuksesta Samun ja Edgarin kanssa. Cotopaxilta avautumat maisemat olivat päätä huimaavat kun yön valjettua koimme maisemat vuoren huipulta lähes kuudesta kilometristä. Nousu oli ihanteellisesta säästä huolimatta vaativa muuttuneiden reittien ja sortuneiden jääsiltojen johdosta. Onnistuimme tehtävässämme viedä Eduixin lippu huipulle ja se oli minulle tärkeä asia. Toki olisin kiivennyt vuorelle lipusta huolimattakin, mutta se antoi sopivasti lisäpotkua.

Cotopaxin jälkeiset huilipäivät Banjosin tulivuorikaupungissa olivat hauskaa vaihtelua korkealla oleiluun. Näiden muutaman päivän aikana saimme levätä ja kuluttaa aikaa haluamiimme aktiviteetteihin. Kaupungissa oli verrattain paljon turisteja. Banjosissa oli tarjolla hyvää toffeetta, jonka valmistus ihmetytti koko retkikuntaa. Toffeeta nimittäin väännettiin lopulliseen muotoonsa seinään kiinnitetyn koukun avulla. Koko toimitus tehtiin paljain käsin. Galleriasta löydät kuvia mm. tästä ihmetyksestä.

Chimborazo oli korkein huiputuskohteemme. Noin 6,3 km:n korkuinen jättiläinen oli harmiksemme kärsinyt valtavasta lumikadosta ja alkumatka vuoristomajalta kohti huippua oli varsin tylsää kävelyä jäisessä kivikossa. Lumen puuttuminen aiheutti lisäksi ilmeisen kivivyöryvaaran. Selvisimme kivikosta ehjin nahoin ja tämän jälkeen aloitimme todella puuduttavan ja tylsän nousun kohti huippua. Sää oli lähtiessämme ihanteellinen, mutta heti päästyämme ylemmäs alkoi tuuli puhaltaa voimakkaasti. Tuuli yltyi entisestään ja nousumme hidastui aikaisemmasta huomattavasti. Lisäksi koimme molemmat Samun kanssa vuoristotaudin oireita ja turvallisuuden takia päätimme keskeyttää nousun parisataa metriä ennen huippua. En ole katunut silloin karvaalta tuntunutta päätöstämme, koska seurassamme kiivennyt venäläinen kiipeilijä tuli huipun suunnalta alas ja kertoi, ettei ollut löytänyt / saavuttanut huippua kovan myrskytuulen johdosta. Tärkeämpää oli siis tulla takasin mökille yhtenä kappaleena ja elossa. Vuoristotaudin oireet alkoivat helpottamaan laskeutumisen aikana. Cotopaxiin verrattua koin Chimborazon paljon tylsemmäksi vuoreksi ja avautuneet maisemat eivät sisältäneet laisinkaan Cotopaxin kaltaisia lumi- ja jääveistoksia.

Matkamme korkeissa oloissa oli saatettu päätökseen. Retkikuntamme suuntasi kohti aivan uusia seikkailuja. Matkasimme linja-autolla Andien yli Lago Agrion viidakkokaupunkiin, josta oli vielä muutaman tunnin matka todelliseen erämaahan. Liikuimme Lago Agriosta pikkubussilla kohti Cuyabenon luonnonpuistoa. Bussi jätti meidät kapean viidakkojoen rantaan, josta lähdimme jatkamaan matkaa viidakon syvyyksiin mootoriveneellä. Ajoittain vain 30 cm syvä joki aiheutti kuljettajalle haasteita veneen ohjaukseen ja moottorin käyttöön. Kaikesta huolimatta taitava kuljettajamme navigoi meidät kolmen tunnin ajan kohti viidakossa sijaitsevaa majoitustamme. Majoitus oli rakennettu muutaman metrin korkuisten toppien varaan joen läheisyyteen. Tolpat tulivat tarpeeseen aikana, jolloin joen pinta saattoi olla jopa kolme metriä korkeammalla. Nyt oli erityisen kuiva kausi ja alueella olevat järvet olivat kuivuneet. Myös tästä syystä joen pinta oli ennätyksellisen matalalla.

Viidakko toi retkeen aivan uuden ulottuvuuden. Erilaiset eläimet ja yölliset seikkailuretket viidakkoon näyttivät pimeän ja ääniä täynnä olevan viidakon toisen puolen. Päivällä kuolleelta vaikuttava asumustemme pihamaa oli yöllä täynnä elämää. Erilaiset hämähäkit, torakat, madot ja käärmeet valtasivat majoituksemme alustan. Tolppien varaan rakennetun kylämme öiset asukit vierailivat myös asumuksissamme. Ei ollut siis erikoista, että katselimme nukkumapaikkamme katossa isoa tarantellaa ennen silmien painuessa umpeen. Nämä osittain vaarallisetkin eläimet antoivat meille pääsääntöisesti rauhan ja saimme nukuttua yömme rauhassa. Uniin saattoivat eksyä kylläkin aikaisemmin nähdyt alligaattorit ja valtavat hampaat omaavat piraijat.

Nyt olemme valmiina kotiin lähtöön. Valokuvia ja videoita on kertynyt retken aikana valtava määrä. Koitamme saada myös videoita päivitettyä tänne sivuille. Kaikki videot ovat tallennettuna ulkoiselle kovalevylle, jonka pyörittäminen haukkaa liiaksi virtaa. Videoiden editointi on huomattu syövän paljon akkua kannettavasta ja tämän takia olemme jättäneet sen tekemättä.