Retken muistot mielessä

Kirjoittanut Juho.

Retkestämme on ehtinyt kulua yli kuukausi ja oli oikestaan hieno palata itsekkin katsomaan noita galleria värikkäitä valokuvia pitkästä aikaa. Edellisen päiväkirjamerkintäni aikana olin viidakkokaupungin lentokentällä odottelemassa lentokonetta, joka kuljetti retkikuntamme Andien yli takaisin Quitoon. Matka Andien yli kesti vain tunnin verran ja oli aikaisempaan Andien ylitykseen bussilla verrattuna luksusta.

Viimeiset päivämme Quitossa oli rentoa yhdessäoloa ja viimeisten varusteiden palautusta. Tunnot olivat siinä vaiheessa luonnollisesti haikeat, koska silloinen huoleton seikkailijan elämä olisi kiehtonut jatkamaan kauemminkin. Toki punoimme jo uusia juonia tulevien retkien varalle ja vannoimme matkaavamme vielä uudemman kerran yhdessä.

Lentomatka oli jälleen kaltaiselleni ADHD-persoonalle vähintääkin haastava kokemus. Monen tunnin matka Karibialle ja siitä Amsterdamiin tuntui ikuisuudelta, vaikka koitinkin turruttaa mieltäni lukuisilla toisiaan mielenkiintoisimmilla lentokone-elokuvilla... Amsterdamin pysähdys oli paluumatkan huippukohta, koska saimme käyttää KLM:n piikkiin business loungea. Muut asiakkaat olivat tärkeännäköisiä pisnesukkoja ja -naisia, mutta itse sonnustauduin luonnollisesti asiaankuuluvasti makuupussiin tämän hienosto-loungen peränurkkaan ilmaisten voileipien ja appelsiinimehun kanssa. Tämä taisi olla luongen henkilökunnalle hieman harvinaisempi näky...

Matka aiheutti kyllä selvästi kipinän korkeiden olojen valloittamiseen. Olemmekin suunnitelleet seuraavaa retkeä Ranskan Bont Blancille heti ensi kesäksi 2011. Mukaan ovat tässä vaiheessa ilmoittautuneet minä, Samu ja Arska sekä veljeni Manu. Hauska saada velipoika mukaan seikkailutoimintaan. Manu on juuri hypännyt vapaata laskuvarjolla, joten kyseinen kaistapää sopii mielestäni hyvin porukkaamme :) Kirjoittelen uusista suunnitelmistamme pikimmiten ja kehoitan myös Manun kertoa hieman itsestään...