Takaumia ja kotona

Kirjoittanut Kari.

Osittain laitteistopula aiheutti sen, että en ole saanut tekstiä kirjoitettua. Toisaalta kännykälläkin olisin voinut kirjoitella lyhyesti kuulumisia. Joka tapauksessa istun nyt kotosalla ja kalkuttelen reissun jälkikaikuja. Edellinen tekstini oli Cayambelta.

Baños

Edwin tuli hakemaan meidät Cayamben majalta noin tunnin myöhässä. Pick-up 4x4 lastattiin täyteen ja Juho jäi lavalle, koska ohjaamoon ei mahtunut enempää porukkaa. Majalla sää oli hyvä, mutta auton madellessa alemmas alkoi sataa rankasti. Juho joutui kököttämään lavalla sateessa koko noin puolentoistatunnin matkan. Samalla suurin osa varusteista kastui. Jossain vaiheessa Samu havahtui siihen, että kännykkä on hävinnyt! Sadattelun päätteeksi känny putosi äijän lahkeista auton lattialle ja matka jatkui Cayamben kaupunkialueelle, jossa Marco odotti pikkubussin kanssa. Lastasimme märät ja kosteat varusteet bussin perään ja lähdimme kohti Bañosin kaupunkia. 

Matka on osin melkoista alamäkeä, koska Baños on merenpinnasta noin 1800 metrissä. Reilu viisitonninen Tungurahua hallitsee maisemaa. Se on aktiivinen tulivuori, jonka laavavirroille on ohjatut uomat joidenkin teiden ali. Kaupungin ympärillä on tulivuoren lisäksi huikasevan korkeita kukkuloita, joiden jyrkät kasvillisuuden peittämät rinteet näkyvät rakennusten lomitse värittäen Bañosin kaupunkikuvaa.

Kari Banos

Kari Banos missa viipyy aamiainen

Kari Vapaalla Banos

Majotuimme tuttuun hotelliin (vuodelta 2010) ja ensimmäinen työ oli koittaa ripustella varusteet kuivumaan. Se tuntui toivottomalta puuhalta, koska ilmanvaihto oli olematon. Mulla oli hyvä tilanne, koska olin yksin huoneessa, mutta Jarmolla ja Arilla oli jaettavanaan matala maja. Siinä kuivatusoperaatio oli vieläkin vaikeampi kuin mulla. 

Onneksi pyykkiä saattoi viedä pesulaan, jolloin sekä pesu että kuivatus hoitui kerralla ja maksoi taalan pari. Baños on "turistipaikka", joten pesulahinnat olivat rahtunsen korkeammat kuin vaikkapa Quitossa. Meikäläisittäin hintataso on kuitenkin hyvin halpa. Lopulta epävakaista säistä huolimatta varusteet saatiin kuivattua.

Bañosissa vedettiin henkeä, lepäiltiin ja valmistauduttiin Chimborazoa varten. Kävimme lisäksi vaijeriradalla, joka ylittää huiman laakson. Viime hetkellä jätin vaijerilaskun väliin ja kuvasin, kun Samu, Ari, Jarmo ja Harry liitelivät laakson yli "siivet" levällään. Samalla kierroksella katselimme paikan putouksia ja tuumin, että olin nähnyt ne jo aiemmalla reissulla. Pysähdyimme erään joen varteen, maksoimme kahden taalan sisäänpääsymaksun ja lähdimme laskeutumaan joen vartta alas. 

Ensin vasemmalla avautui jyrkkä nielu, johon vesi kuohuen syöksyi muodostaen hienon kiviseinäisen altaan. Mietin, että tätä en oo aiemmin nähnyt?! Näin asia on, se mitä tuleman piti, ylitti mielikuvituksen rajat. Jostain syystä paikka jäi edellisellä reissulla näkemättä. Putous on nimeltään Paholaisen Pata. Em. altaan jälkeen joki putoaa alas jyrkänteeltä, jota vesi on osittain muovannut. Putous päättyy altaisiin, josta vesi virtaa lopulta laakson pohjan pääuomaan.

Putouskorkeus voi hyvin olla sata metriä. Molemmin puolin putousta on kallioon hakattu portaikkoja, viritetty siltoja ja terästikkaita. Paikka on mykistävä ja kuulemma sen hetkinen vesimäärä on pieni verrattuna maksimivirtaamaan. Aivan upea paikka!

Bañosin lepäily oli ohi, kun kolmannen yön jälkeen aamulla pakkasimme varusteet Marcon bussiin suuntana Chimborazo.

Kari Banos Marco tyossaan

Chimborazo

Iltapäivällä ajoimme ensin Rio Bamban kaupunkiin, josta poimimme Jorgen, yhden oppaamme kyytiin. Sen jälkeen Marco ajoi bussilla Chimborazon karuja rinteitä ylös, kunnessa saavuimme puiston rajalle. Siellä meidän oli kirjoitettava nimemme ja passin numerot, jälleen kerran, vierailijakirjanpitoon. Matka jatkui vuoristomajalle, joka sijaitsee noin 4800 metrin korkeudessa.

Kari Chimbo kohti korkeuksia

Kari Chimbo kopteri korkuksissa vai onko huippu tavoittamaton

Perustankkaus ja pääoppaamme Franklinin briifaus yöllä alkavasta nousta. Ylös klo 22 ja rinteeseen klo 23, sitä ennen varusteet kuntoon ja lyhyet unet.

Nukuin kohtuullisen hyvin ja teen jälkeen varusteet olivat nouskunnossa hieman ennen yhtätoista. Lähdimme kohti jäätikön rajaa ohittaen ensin hautausmaan ja sen jälkeen ylemmän kylmillään olevan vuoristomajan, joka on viidessä tonnissa. Siellä "vuoristosusi" pyöri ympärillämme. 

Nousu jatkui ensin hiekkaharjua pitkin, jonka maa ylempänä oli roudassa. Sieltä kapusimme yhä jyrkkenevää rinnettä kohti jäätikön lippaa. Lipalla oli aika laittaa jääraudat kenkiin. Olin aika puhki, vaikka mitään vuoristotaudin oireita ei ollut. Franklin oli oppaani. Huippukaveri, joka kannusti myönteisesti joka askeleella. Jäätikön lippa oli kuitenkin niin jyrkkä, että hyydyin tyystin nousussa. En jaksanut nousta ylemmäs. Käännyimme alas. 

Niin kuin usein, alas mennään lähes yhtä kyytiä. Emme tankanneet vaan painuimme hitaasti alas. Koska vauhtini oli olematon, Franklin nappasi rinkkani pykälään ja matka jatkui. 

Kun saavuimme alamajalle, olin poikki. Kello oli hieman yli neljä aamulla. Jaksoin vaivoin huoltotoimet ja sen jälkeen kömmin punkkaan. Tankkasin hieman nestettä ja murua rinnan alle, vedin makarin peitoksi ja nukuin tovin. Palautuminen oli hidasta, mutta nelisen tuntia pätkissä nukuttuani olin kunnossa.

Kari Auringonlasku Chimbolla

Kari Chimbo

Pojat palailivat rinteestä, eikä kukaan valitettavasti ollut käynyt huipulla.

Marco ajoi bussin majalle aamuyhdeksäksi ja pakkasimme varusteet autoon. Nappasimme kuvia Chimbo taustalla ja valmistauduimme lähtöön. Täytyy ihmetellä, miten vikunjat saavat ravintoa lähes paljailla tulivuoren rinteillä. Alue on äärimmäisen karu, avoin ja korkeuden takia ilma on kylmää.

Kari Vikunja Chimbon rinteilla

Tena

Suuntana viidakkokaupunki Tena, uusi tuttavuus. Saavuimme kaupunkiin, jossa majoituksen piti olla kunnossa, piti? Mutta ei ollut. Franklinin tuttu Jaime, joka ilmestyi paikalle jostain, ehdotti erästä lähellä olevaa hotellia. Paikka osoittautui kohtuuhintaiseksi ja tiloiltaan loistavaksi! Roudasimme kamat huoneisiin ja asetuimme taloksi. Olimme Harryn kanssa kämppiksiä. Pelkästään kylppäri oli pienen hotellihuoneen kokoinen ja varsinaisen huoneen lisäksi käytössämme oli parveke. Ilmastointikin toimi kohtuullisesti.

Kari Harry

Kari Tena men at work

Kari Tena waiting for new beer

Seuraavana aamuna aamiainen tarjoiltiin alakerrassa. Söimme ja puolelta päivin Jaime kumppaneineen haki meidät maasturilla. Ajoimme vajaan tunnin jokivarteen, josta tarkoituksena oli lähteä kumiveneellä laskemaan jokea alas. 

Meille annettiin ohjeistus kumiveneessä toimimisesta ja onnettomuustilanteista. Perämies Ben testasi vielä ohjeiden perillemenon, kun istuimme veneessä, joka oli kiinni rannassa. Rannalla olessamme oli alkanut sadella vettä. Sade jatkui lyhyitä taukoja lukuunottamatta ja tropiikista huolimatta olimme kylmissämme koko koskenlaskun ajan. Levähdys ja ruokailutauko mukaan lukien olimme joella noin kolme tuntia ja matkaa kertyi parisen kymmentä kilometriä. Kylmä ei mua haitannut. 

Kari Jaime ohjeistaa koskenlaskua varten

Jaime meloi koskikajakilla ja kuvasi ajoittain menoamme. Lisäksi kumiveneemme takana meloi kaksi jenkkiä, jotka toimivat Valloissa koskenlaskussa oppaina. Jenkit onnistuivat kippaamaan kumiveneensä kertaalleen ympäri, mutta selvisivät kuperkeikasta ongelmitta.

Joessa oli koski toisensa perään, 15 - 20. Aallot löivät tuon tuostakin yli veneemme miehistön. Olimme litimärkiä sateesta ja jokivedestä. Alun laskujen jälkeen menimme vuoroin keulaan ratsastamaan aalloilla. Käsillä kiinnin jalkovälissä olevasta liinasta ja päin kosken kuohuja! Reissu oli huippuhauska!! Ainoa miinus tulee liinasta, josta "ratsastaessa" pidettiin kiinni. Se oli ohut ja painui veden liottamaan ihoon syvälle.

Seuraavana aamuna Marcon Volkkarin nokka kääntyi kohti Quitoa. Ylitimme Andien selkärangan yli neljästä kilsasta, maisemat olivat uskomattomia. Ohitimme huikaisevia jyrkänteitä ja vuorenseinämiä toisensa perään tien kaartuessa toisinaan jyrkästi ylös ja toisinaan pitkiin alamäkiin, jossa jarrut "paloivat".

Quito

Jälleen Quitossa, hotelli Zentrum, tuttu huone, viimeinen yö ennen lähtöä. Aamiainen, jossa on leipää, hedelmäsalaatti, juustoa ja makkaraa. Aina viimeiseksi munakasta tai paistettua kananmunaa, joka tulee viiveellä siinä vaiheessa, kun kylläisyyden tunne valtaa kehon. Kananmuna ei enää tahdo maistua vaan syöminen on tahdon asia, energian tankkausta.

Puoli kahdeltatoista bussi on pakattu ja jäähyväiset takana. Saavumme Quiton uudelle lentoasemalle tunnin ajomatkan jälkeen. Ennen kuin pääsimme Copa American Panaman lennolle passini tarkastettiin kahdeksan kertaa ja osa pojista pääsi ylimääräiseen varustetarkastukseen. 

Matkalla

Panamasta lähtevä KLM:n kone oli teknisten ongelmien takia reilun tunnin myöhässä. Kun puuduttavan Atlantin ylityksen jälkeen saavuimme Amsterdamin kentälle Schipholiin myöhästyimme jatkolennolta. Pääsimme kohti Helsinkiä kahdeksan tuntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Sen sijaan, että olisin ollut kotosalla yhdeksän maissa illalla, kaarsin kotipihaan noin klo 4:30 torstaina aamusta, tyytyväisenä ja väsyneenä.

Käperryin onnellisena lämpimään peiton alle ja kaappasin vaimoni kainaloon.

Kiitos erityisesti Harrylle sekä Arskalle, Jarmolle, Juholle ja Samulle hienosta seikkailusta!!