Chimborazo ja Tena

Kirjoittanut Samu.

Iltaa jälleen.

Vuoret on nyt meidän osalta koluttu ja niin siinä kävi taas, että Chimborazo vei voiton. Tietenkin harmittaa helvetisti, koska sitähän tänne tultiin huiputtamaan. Minulle jo Chimbolle tulo toi oudon fiiliksen kroppaan ja tietenkään en saanut illalla nukuttua. Lähtö oli sovittu, että klo 22 herätys ja nousu alkaa klo 23. Oppaat painottivat rauhallista nousua ja voimme mennä rauhassa. Itselleni alku oli jälleen tahmea ja olo itse asiassa paheni. Meinasin jo yhdessä vaiheessa luovuttaa, mutta Juho sai kettuilullaan minut jatkamaan. Aurinkokin alkoi paistaa ja homma eteni hyvin. Olimme jo lähellä huippuharjannetta kunnes oppaat sanoivat ettei voida jatkaa ja lähdemme alas. Olimme hieman hämillämme, että mitä helvettiä koska olimme sopineet että mennään ylös. Ei auta kitinä, vaan heitä oli toteltava. Noh se oli sitten siinä.

Samu Chimbo reitti

Samu Chimbo kyltti

Samu Chimbo auringonnousu

Samu Chimbo auringonnousu2

Samu Chimbo laskeutuminen

Alas päästyämme kamat kasaan ja kohti viidakkokaupunki Tenaa. Tiedossa palautumista ja sunnuntaina eli tänään raftingia paikallisessa koskessa. Rafting olikin jotain sellaista, mitä en ole itse kokeillut koskaan aikaisemmin. Päivä oli aluksi aurinkoinen, mutta joelle päästyämme alkoi satamaan. Sehän ei haitannut, koska ilma oli todella lämmin. Reilu pari tuntia meni kuin siivillä ja kolmostason koski tuli laskettua. Koko porukka oli aivan haltioissaan tästä. Tota pitää päästä kokeilemaan uudestaan.

Samu Tena kaupunki

Samu Tena nenakarhu

Samu Tena maailman pienin apina

Samu Tena apina

Samu Tena lahdossa rafting

Samu Tena jokiretki

Samu Tena perilla rafting

Niin se aika vain rientää ja tämäkin reissu tulee päätökseen. Todella harmi, sillä näiden ukkojen kanssa on aivan loistavaa matkustaa. Saas nähdä mitä kivaa seuraavaksi keksitään. Itseäni jäi kuitenkin tuo 6000 metrin vuori kaihertamaan. Sellainen tulee huiputtaa vielä. Nyt nukkumaan ja huomenna kohti Quitoa. Tiistaina alkaakin kotimatka ja onhan tässä perhettä jo hirveä ikävä. Palataan 😊

Samu

Cayambe ja Baños

Kirjoittanut Samu.

Hyvää iltaa jälleen :)

Samu Cayambe Juho opas Samu

Tässäpä pientä tarinaa muutaman päivän ajalta. Odotettu perjantai koitti eli se päivä jolloin siiryimme kohti Cayamben vuoristomajaa. Tuosta päivästä se oikea kiipeily sitten alkoi. Matka kohti Cayambea sujui hyvin Marcon kyydissä ja majoituimme hostelliin aivan Cayamben kaupungin kupeeseen. Lauantaina saimme pickupilta kyydin kohti vuoristomajaa ja tuttuun tapaan minä ja Juho matkustettiin lavalla. Vanhukset saivat tällä kertaa mennä hytissä. 

Samu Cayambe pickup

Samu Cayambe kyltti

Majalla meillä oli aikaa akklimatisoitua ja trekkailla nousureittiä kuitenkaan itseään kuluttamatta liikaa. Majalla oli menossa oppaiden koulutusta ja saimmekin seurata sivusta ammattilaisten touhua. Tuli sunnuntai ja se päivä tiesi nousua. Illalla saimme pääoppaalta Franklinilta vielä briiffin miten nousu tapahtuu. Kävimme nukkumaan ja klo 22 nousimme laittamaan varusteet päälle ja juomaan teet majalla. Siitä se sitten lähti 10 tunnin ja 40 minuutin rupeama. 

Samu Cayambe evasta

Samu Cayambe nousua pimeassa

Samu Cayambe yo

Alkumatka taittui porukassa. Lumirajalle päästyämme siirryimme köysistöihin ja tuttuun tapaan minä sekä Juho samassa köysistössä ja oppaana Jorge eli Horhe ;). Nousu sujui hyvin joskin taukoja olisimme voineet pitää enemmän sillä energiat olivat välillä todella vähissä. Harmiksemme kuulimme, että muut olivat joutuneet keskeyttämään nousun. Franklin sanoi, että viimeinen 20 metriä on paha, mutta ilmeisesti tarkoitti 200 metriä, koska sen mittainen se paska loppu oli. Kaikki sujui hyvin ja pääsimme jälleen kerran Juhon kanssa tekemään huiputuksen. Sää ja maisemat olivat mitä mahtavimmat. Ei voi kuin ihmetellä sitä, että miten hienoa noilla vuorilla on. Nämä hetket on se miksi sinne jaksaa kiivetä. Iso kiitos vielä Juholle, sillä ilman molempien tsemppejä tämä ei olisi mahdollista. 

Samu Cayambe taidekuva

Samu Cayambe Juho rinteessa

Samu Cayambe vuoren siluetti

Samu Cayambe Juho ja opas

Samu Cayambe huippu aamulla

Samu Cayambe huipulla

Matka alas olikin hoippumista, kuvien räpsimistä, sekä maisemista nauttimista. Majalta kohti hostellia taittui vesi- ja raesateessa ja Juho matkusti jälleen lavalla meidän kamojen kanssa. Voitte arvata lopputuloksen eli kamat märkiä sekä Juho. Samalla minä hukkasin luurini, mutta onneksi se löytyi. 

Matka kohti Bañosia alkoi Cayamben hostellista. Pitkä reissu noin 5 tuntia, mutta odottamisen arvoinen. Täällä meillä oli muutama päivä aikaa palautua ja nautiskella vaan. Tänään kävimmekin 1800 m pitkässä vaijeriliu'ussa. Kävimme myös pyörähtämässä Pahoilaisen kieli nimisellä putouksella. Tuo se vasta vaikuttava olikin. Kaikkea hienoa olemme taas kokeneet ja huomenna matka kohti Chimborazoa alkaa. Pitäkäähän peukkuja nyt jos koskaan, sillä siitä tulee pitkä reissu. Ollaan kuulolla ja öitä.

Samu Banos vaijeriliuku

Samu Banos vesiputous

Samu

Corazon ja kohti Cayambea

Kirjoittanut Samu.

Hyvää huomenta arvon lukijat tai iltapäivä siellä Suomessa on. 

Torstaina suuntasimme kohti Corazon vuorta ja tarkoituksena trekkailla sekä akkllimatisoitua yli 4000 metrissä. Patikoimaan lähdettiin n. 3700 metristä. Trekkireitti oli Pasochoaa mukavampi ja maisemat olivat hienot sen mitä pilvistä näki. Tällä kertaa mukaan tuli myös yksi meidän oppaista, Franklin, joka itse asiassa toimii Ecuadorissa vuoristopelastusryhmässä. Hyvissä käsissä ollaan :) Corazonelle oli sama fiilis kuin Pasochoalla eli alku meni käynnistellessä ja sitten pääsi hyvään rytmiin. 

Samu Corazon kyltti

Samu Corazon maisemaa

Samu Corazon rinne

Samu Corazon tauko

Reissu meni hyvin ja pääsimme n. 4500 metriin kunnes sää puuttui peliin ja käännyttiin takaisin. Tarkoituksena ei ollut edes käydä huipulla, mutta jäihän se hieman kaivelemaan sen ollessa niin lähellä. Myräkän nuostessa Franklin tarkasti Kevinin ja Karin hiuksista, että onko ilmassa sähköä sillä jos näin olisi niin vuorella ei ole kiva olla ukkosmyräkässä. Pientä sähköä oli eli hiukset hieman pystyssä, mutta onneksi ei sen kummempaa. Paluumatka oli hieman haastellinen sään takia, mutta parilla spagaatilla siitä selvittiin.

Samu Corazon alas

Samu Corazon alas2

Samu Corazon alpakka

Perjantaina pidimme lepoa ja matkustimme Cayambeen, jossa tehtiin vielä viimeiset ruokaostokset ennen vuorelle lähtöä. Tänään me matkaamme kohti Cayamben vuoristomajaa n.4700 metriin. Matka taittuu pick upin lavalla. Samalla myös alkaa meidän radiohiljaisuus sillä ei ole varmuutta, että vuorella toimii puhelin. Tänään on tarkoituksena vain löhöillä vuorella ja tsekkailla maisemia. Su-ma yönä lähdemme yrittämään huiputusta joka kestää paluumatkoineen n. 12 tuntia. Ei voi muuta sanoa kuin, että on tää perkeleen hienoo!! Jos ei mitään kuulu niin palataan asiaan maanantaina. Pitäkää meille peukkuja :)

Samu paivantasaaja

Samu Cayambe pilvessa

Samu

Pasochoa ja Pichinca

Kirjoittanut Samu.

Sitä on taas pari päivää pyörähtänyt maailmalla. Eilen tehtiin trekkausreissu Pasochoalla ja se meni nappiin. Lähdössä minulla kesti hetken saada kone käyntiin, mutta kyllä se siitä sitten. Maisemat olivat jälleen hienot ja ei voi kuin ihailla luontoa täällä. Juho myös testaili kentältä ostamaansa dronea ja hyvin sillä saa kuvaa. Kävimme Paschoalla reilussa 3500 metrissä ja ylhäällä näimme paikallisia maanviljelijöitä joilla oli pari koiraa sekä hevonen mukanaan.

Samu Los Pantzas 

Samu Pasochoa

Huipulla kuvattiin dronella ja sitten sinne ilmaantui yht'äkkiä hirveä parvi jotain mäkäräisiä. Helvetin äkäisiä ja eihän siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä alas. Sehän kävi hyvin sillä sovimme, että nousemme reilu kolme tuntia ja sitten alas. Alastulo olisi sateella ollutkin aikamoista kuramäkeä sillä polku oli joistain kohdista erittäin mutainen ja liukas. Päästyämme takaisin autolle alkoi älytön ukonilma sekä rankkasade, joten ei ollut huonosti ajoitettu paluu. Lähdettyämme ajamaan takaisin salama iski aivan viereen ja jysähdys oli aikamoinen. Onneksi ei meihin osunut. Päästyämme takaisin Quitoon kävimme safkalla ja siitä nukkumaan. Oli aika väsynyt melkein viiden tunnin patikoinnista ja korkesmetrejäkin tuli 770.

Samu Pasochoa2

Samu Pasochoa3

Tänään meillä oli ohjelmassa käydä Quiton vieressä olevalla Pichincha vuorella jonne pääsee liftillä. Kävimme kävelemässä n. 4000 metrissä ja otimme aika rennosti. Ylhäällä olimme tunnin verran ja sitten tekemään tuliaisostoksia. Huomenna matka jatkuu Corazonelle ja siellä olisi tarkoitus tehdä Pasochoan kaltainen trekkaus.

Samu kaupunkitausta2 

Samu kaupunkitausta

Palataan taas!!

Samu

Aamulla lähdetään

Kirjoittanut Samu.

Hyvää iltaa arvoisat lukijat!!

Nyt se matka sitten häämöttää tuossa nurkan takana. Kaikki tarvittava on pakattu ja ehkä vähän varmistellen. Noh kypärä meinasi jäädä, mutta onneksi Arska tuossa muistutti asiasta. Jotenkin ei meinaa vieläkään uskoa, että kohta sitä ollaan taas matkalla aivan toiselle puolelle palloa ja hakemassa äärimmäisiä kokemuksia.

Perhettä tulee varmasti ikävä, mutta täällähän ne pärjäilee kotona :) Aamulla sitten taksilla bussiasemalle ja siitä kohtti kenttää. Lento meillä lähtee klo 09.25. Lennämme Pariisin ja Bogotan kautta Quitoon. Matkasta tulee aivan varmasti huikea ja toivotaan, että mahdollisimman moni pääsee huipulle.

Nyt kuitenkin suihkun kautta unille. Palataanpa taas!!