Mietteitä ennen matkaa.......

Kirjoittanut Teemu.

Ensimmäinen kerta kun kirjoitan tänne. Ja tuntuu vaikealta! Eikä pelkästään tämä kirjoittaminen vaan miten tän nyt saa eteenpäin sivuille....... Eikä varmasti tulisi sinne jos ei Ilari olisi aamulla soittanut ja pyytänyt kirjoittamaan ja luvannut tulla auttamaan postaamisessa sivuille. Apua on vaan pakko osata pyytää tai ainakin osattava ottaa vastaan sitä tarjottaessa. Toivottavasti kiipeäminen ei ole yhtä vaikeaa kuin tämä.

Reilu vuosi sitten tungin itseni tähän loistavaan ryhmään mukaan. Tarvitsin itselleni tavoitteen päästä hyvään kuntoon. Kun kerran olen luonteeltani sellainen, etten oikein saa harjoiteltua ellei minulla ole jokin tarkka tavoite ja hyvä motivaatio. Mont Blanc ajatuksena tarjosi huikean haasteen ja motivaation.

Homma alkoi hyvin kunnes päästiin lokakuun 10. päivään jolloin koko projekti oli kaatua. Sain vakavan sairaskohtauksen, aivoinfarktin. Ensimmäisten päivien jälkeen olin varma ettei matka tule toteutumaan omalta osaltani, pettymys oli suuri. Fyysinen kuntoutuminen lähti kuitenkin nopeasti käyntiin ja muutaman kuukauden kuluttua toive projektin onnistumisesta heräsi. Vielä kun lääkäreiltä tuli tieto ettei aivoinfarktin uusiutumisen riski ainakaan merkittävästi lisäänny korkeassa ilmanalassa niin olin valmis haasteeseen. Ja maaliskuussa pääsin harjoittelemaan jo kunnolla kohti huippua.

Valmistauminen on ollut siis monivaiheista. On ollut ala- ja ylämäkiä. Etenkin niitä ylämäkiä. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että homma on hoidossa. Fyysisen kunnon eteen ei enää voi tehdä oikeastaan mitään. Levätä, palautella ja tehdä lihashuoltoa. Uskon kuitenkin fysiikan olevan kunnossa. En ole Jenkkifudis urani jälkeen ollut koskaan näin hyvässä kunnossa. Eri asia on kuitenkin kuinka keho sopeutuu korkeaan ilman alaan. Ja kuinka psyyke tulee kestämään. Onhan minulla ”lievä” korkeanpaikan kammo. Mutta tuo psyykkeen kanssa pärjääminen ja haaste siltä osin onkin tämän reissun hienoin homma. On kiva kokeilla fyysisiä ja etenkin psyykkisiä rajoja.

Ei muuta kuin tästä eteenpäin ja toivottavasti viikon päästä ollaan kapuamassa Gouterin jyrkännettä ylöspäin kohti uskomatonta kokemusta.