Tuntemuksia

Kirjoittanut Teemu.

Nyt on kuusi päivää oltu reissussa. Paljon on tullut koettua ja nähtyä. Reissu on jo nyt ollut huikea. Paljon tunteita herättänyt. Pikkuhiljaa alkanut ymmärtämään vuorikiipeilyn olemusta. Ei voi sanoa, että syvintäolemusta, sillä itse on päässyt vain raapaisemaan pintaa siitä.

Ensimmäisinä päivinä sopeuduttiin pelkästään korkeaan ilmanalaan. Oli hiukan vaikeuksia hillitä menohaluja. Aluksi ei oikein siis malttanut, mutta hyvän opastuksen ja neuvonnnan ansiosta sitä kuitenkin malttoi. Pikkuhiljaa on menty eteenpäin. Midillä maanantaina oli sellainen paikka, että oli pakko vetäytyä harjanteelta takaisin. Tuuli ja huononäkyvyys kapealla harjanteella ei ollut ensimmäinen paikka missä otan tuntumaa ilmavaan paikkaan. Paikka olikin todella ilmava.

Eilen oltiin sitten nousemassa alkuosa reitistä mikä noustaan perjantaina, kun lähdetään ylös kohti huippua. Eilen sain sitten kokea ilmavan osuuden tästä harrastuksesta. Alkuosa reitistä oli varsin helppoa kävelyä. Hiljaa pitää mennä eteenpäin, jottei hengästy. Hiljaa meno kyllä sopii oikein hyvin omalle luonteelle. Helpon osuuden lopussa tuli hieno tunne kun endorfiinit alkoi virrata elimistöön oikein kunnolla. Pitkää monotoonista liikettä ja yksin oman pään sisällä. Hieno tunne !

Hiukan ylempänä reitin tulessa jyrkemmäksi ja ilmavammaksi endorfiinien kaveriksi tuli adrenaliini. Näin tasamaan tallaajalle ja ensikertalaiselle tuokin sai aikaan kunnon adrenaliinipaukun. Jossainvaiheessa ylösmennessä tuli mieleen, että tästä kohdasta on tultava alaskin. Ylöspäin olikin helpompi mennä. Alastullessa syke kävi yli 170 ja varmasti ei pelkästään rasituksesta vaan kyllä siinä oli aimokaupalla jännitystä mukana. Alakin kuitenkin päästiin.

Paljon on siis tunteita ja ajatuksia tullut tuolla jylhien vuorten ympäröimänä. Mutta niistä sitten lisää kun koko reissu on tehty. Nyt keskitytään mietitään tulevaa.

 

Teemu