Perjantai

Kirjoittanut Teemu.

Se on sitten perjantai, päivä jolloin piti lähteä kiipeämään kohti Mont Blancin huippua. Vaan enpä lähtenyt. Tuli valvottua lähes koko yö. Jännitystä ilmassa... kyllä. Mutta suurimpana kysymyksenä kuitenkin mielessä, lähteäkö vai ei.

Mietin riskejä. Niitä on, mutta kuitenkin vähän. Fyysinen kunto todennäköisesti olisi riittänyt. Olen sopeutunut hyvin korkeaan ilmanalaan ja fyysinen valmistautuminen on ollut onnistunut. Tunsin kuitenkin olevani vielä liian kokematon tuohon huikeaan suoritukseen. Kiipeilykokemusta täytyy saada lisää, jotta voi täysin luottaa omiin taitoihinsa. Suoraan sanottuna tuossa on kuitenkin riski kuolla.

Punnitsin mielessäni syitä miksi lähteä tai ei lähteä. Syitä lähdölle löytyi paljon, mutta kun niitä tarkastelin sisimmässäni, ne olivat ulkoisia, ei sisäisiä. Lopulta en löytänyt mitään sisäistä syytä lähteä. En tunne nauttivani vaarasta, fyysisestä ponnistelusta kuitenkin nautin. Nautin myös näistä jylhistä maisemista. Mutta loppupeleissä niitä voi ihastella myös turvallisesti täältä alhaalta käsin.

Olen vasta täällä ollessani työstänyt vuosi sitten saamaani aivoinfarktia. Olen fyysisesti paremmassa kunnossa nyt kuin vuosiin ja koen jollain tavalla saaneeni uuden mahdollisuuden, kun selvisin sairaskohtauksesta näin terveeksi. Haluan arvostaa tätä uutta mahdollisuuttani.

Minulla on paljon asioita, mitkä ovat tärkeitä tuolla kotisuomessa. Nyt en todellakaan tarkoita mitään mikä olisi materiaa tai vastaavaa. Ne ovat vaimoni ja lapseni. He tarvitsevat minua vielä todella paljon enkä siksi ole valmis ottamaan ehdointahdoin edes sitä pientä riskiä. Eilen illalla poikani Akusti oli puhelimessa todella itkuinen ja pelokas. Hän sanoi ”älä lähde”. Nuo sanat pyörivät syvällä sisimmässäni läpi yön. Päätös siitä että en lähde yrittämään kiipeämistä, oli erittäin vaikea. Sisälläni kuitenkin tunsin tehneeni oikean päätöksen, oikean itselleni ja perheelleni. Ja se on kaikkein tärkeintä.

Ehkä joskus, kun aika on toinen, voin olla valmis ottamaan tuon riskin ja hyppäämään todenteolla kiehtovaan kiipeilymaailmaan. Tämä kokemus kuitenkin kasvatti ja opetti suuresti ja tulen vahvempana ja ehjempänä ihmisenä takaisin kotiin