Quito 2017

Edellinen kiipeilyretkemme Ecuadoriin tapahtui vuonna 2010. Nyt on mielenkiintoista huomata maan pääkaupungin Quiton kehitys kuluneen seitsemän vuoden aikana. Matkamme ensimmäinen kosketus Ecuadoriin tapahtui luonnollisesti lentokentällä. Laskeuduimme uudelle kentälle, jonka rakentaminen ja käyttöönotto on tapahtunut retkiemme välisenä aikana. Uusi kenttä sijaitsee noin tunnin automatkan päässä keskustasta ja sinne johtaa iso monikaistainen tie. Vanha kenttä sijaitsi kaupungin keskustan vieressä. Homma tuntui kentällä luistavan hyvin lukuun ottamatta hieman erikoisia matkatavaroiden uusia läpivalaisuja, jotka kuitenkin toteutettiin varsin hutiloimalla ja osa tavaroista voitiin kuitenkin viedä jopa läpivalaisun ohi.

Kaupungilla ei rakennusten osalta ole havaittavissa juurikaan isoja muutoksia, toki jotain uusia korkeampia rakennuksia on ilmaantunut kaupunkikuvaan. Huomionarvoisin asia kaupunkikuvassa ja selvästi lisääntynyt poliisien ja vartijoiden määrä. Kaduilla ja toreilla partioi useita poliiseja. Ilmassa ei ole kuitenkaan mitään erityistä levottomuutta ja oikeastaan heidän läsnäolonsa tuntuu tuovan turvallisemman fiiliksen, kun taas joissain valtioissa aseiden kanssa heiluvat ”turvallisuusmiehet” aiheuttavat lähinnä enemmän epäilyksiä, kun turvaa.

Retkikunnan jäsenten olo on kaikkien mielestä edellistä kertaa parempi. Voi olla toki, että aika kultaa muistot, mutta nyt ei hengästytä edellisen kerran tavoin ja muutenkin olo on normaali. Edellisellä kerralla esim. pienenkin nousun suorittaminen rapuissa aiheutti lättämaastossa asuville Suomi-miehille läähätystä. Quito sijaitsee noin 2700 metrin korkeudessa ja Hämeenlinna on hieman alle 100 metrin korkeudessa meren pinnasta. Aloitamme tänään aklimatisoitumisnousut läheiselle Pasochoalle. Kyse on lähes 4 000 metrin korkeuteen tapahtuvasta trekkailusta metsämaastossa.

Aikaero aiheuttaa vielä kaikille unirytmin ongelmia ja tänäkin aamuna monet meistä heräsi kolmelta, vaikka menimme nukkumaan kymmen aikoihin. Jotenkin uni ei tule normaalisti heräämisen jälkeen uudelleen ja sitä kautta syntyy melkoisesti jo valmista univelkaa itse huippunousuja ajatellen. Toivottavasti pääsemme lähelle normaalia unirytmiä seuraavien päivien aikana.

Tapasimme eilen Edgarin, joka toimi kiipeilyoppaanamme edellisellä kerralla. Edgar on ammattiopas ja erittäin kokenut vuorikiipeilijä. Hauskan jälleennäkemisen aikana selvisi, että kanssamme kiipeää kolme opasta ja Edgar ei ole itse tällä kertaa kanssamme huiputtamassa Chimborazoa ja Cayambea. Lisäksi Edgar kertoi, että kiipeilysäädökset ovat tiukentuneet ja vaadittavien oppaiden määrää on kasvatettu. Asialla on turvallisuutta parantava, mutta osa kokeneista kiipeilijöistä ei välttämättä arvosta kasvavaa byrokratiaa ja siirtyvät vapaammin kiivettäville huipuille.

Sää Quitossa on ollut päiväaikaan lämmin ja puolipilvinen. Iltapäivällä tulee lähes säännöllisesti yksi sadejakso. Illalla sää viilentyy selvästi ja hostellimme huoneissa pitää kääriytyä lämpimästi peiton sisälle nukkumaan mentäessä. Huoneissa ei ole lämmitystä. Suihkusta tulee kuitenkin lämmintä vettä muutaman minuutin odottelun jälkeen.

Juho